Month: helmikuu 2015

Erotus

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Palataan taas hetkeksi parisuhteemme alkuaikoihin…. Kesä 2008 oli ihana. Saimme jopa järjestettyä vajaan viikon mittaisen pätkän, että pystyimme olemaan kahdestaan. Sen me vietimme suurimmaksi osaksi saaristossa, pikkuruisella mökillämme (tai silloin se vielä oli minun). Tapasimme aina kun se vain oli mahdollista ja sitten koitti elokuu ja minä lähdin. ”Mihin?”, kysyvät lukijat.

No, minäpä kerron. Minä lähdin Itä-Lappiin, Savukoskelle. Olen kahden Lapinkävijän jälkeläinen ja käynyt itsekin useampaan otteeseen Pohjois-Suomessa. Jostain käsittämättömästä syystä olin saanut päähäni, että minun pitää tehdä irtiotto elämästäni ja lähteä pohjoiseen. Tämän päähänpinttymän vuoksi olin kytännyt itselleni työpaikkaa Lapista koko alkuvuoden ja kaikki olikin asuntoa myöden järjestyksessä ennen kuin kirjauduin deittipalveluun. Niin ja sitten siis tapasin T:n ja rakastuimme. Ja minä lähdin poikasteni kanssa keskelle erämaata. Viideksi kuukaudeksi.

T:llä oli hieman sulattelemista kun ensin välimatkamme kasvoi  hänen ajattelemastaan 60 kilometristä 120 kilometriin –  ja sitten välimatka olikin jo 1000 kilometriä.

Päätimme että suhteemme kestäisi eron ja välimatkan. Päätimme kirjoittaa toisillemme oikeita kirjeitä. Päätimme käyttää hyödyksi välimatkan ja puhua asiat halki. Ja minä ajattelin, että jos se mies oikeasti rakastaa minua, niin kyllä hän tulee perässä. Niin kuin tulikin. Kaksi kertaa. Näimme toisemme kaiken kaikkiaan viiden kuukauden aikana kolmeen otteeseen muutaman päivän ajan.

Tai näimmehän toisemme –  melkein päivittäin, Skypen välityksellä. Siunattu nykyaika!

Mutta voi taivas, miten paljon me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kaikkea ja kaikesta. Kävimme läpi siihen asti eletyn elämämme kaikkine suruine ja murheineen, kaikkine iloineen ja riemuineen. Ja kun ei enää jaksanut puhua, niin T lauloi minut uneen.

Me, lapseni ja minä, elimme eriskummallista elämäämme pohjoisen pikkukylässä porojen ja tuntureiden keskellä vajaan puolen vuoden ajan. Päivät kuluivat töissä ja koulussa, ja iltaisin ja viikonloppuisin totuttelimme pohjoiseen elämäntapaan ja tutustuimme ihaniin Lapin ihmisiin. Osallistuimme poroerotuksiin, vaelsimme tunturiin, kävimme Rovaniemen riennoissa, hiihdimme, pulkkailimme, potkukelkkailimme ja nautimme Lapin parhaasta myyntivaltista – hiljaisuudesta.

Ikävä ja kaipaus olivat kovia, mutta me selvisimme viidestä kuukaudesta. Pieni pala sydäntäni jäi pohjoiseen, mutta kun pestini siellä loppui tulin riemusta kiljuen takaisin etelään. Meidän oli aika rakentaa yhteinen elämämme T:n ja neljän lapsemme kanssa.

F

erotus

1. erilleen saattaminen, erottaminen. Poroerotus.

2. erillään t. eri asemassa pitäminen. Käyttää erotukseksi äidistään molempia ristimänimiä. Määräys koskee erotuksetta [= samalla tavoin, yhtä lailla] kaikkia.

3. vähennyslaskun tulos. Lukujen, pituuksien erotus.

4. Ovat yhdenveroisia, sillä erotuksella [ = erona se t. sillä erolla], että – –.

Lähde: Kielitoimiston sanakirja

Kemijoki 2

P1020323

P1020719

Ihana Pekka 2

P1020734

Poroerotus 5

Savukosken suora

Intohimon tappajat – Osa I

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Vesa-Matti Loiri totesi Loirinuotiolla-ohjelmassa Lenita Airiston kysyessä intohimon kestosta parisuhteessa, että ”kaksi vuotta”. Kaksi vuotta? Mitä hittoa?! Koska meidän vakaa aikomuksemme on, että parisuhteemme tulee pysymään intohimoisena seuraavat… No, hamaan hautaan saakka. Olemme yhdessä listanneet asioita, jotka meidän mielestämme tappavat intohimon. Jokaisella on  tietysti omat mielipiteensä, mutta tulemme kirjoittamaan otsikolla Intohimon tappajat meidän näkemyksemme.

Jos siis haluat latistaa suhteesi intohimottomaksi, nujertaa sen harmaaksi epämääräiseksi pahaksi oloksi ja loppujen lopuksi listiä  kokonaan, niin ryhdy seuraamaan sarjaamme. Käänteisesti tietysti voit välttää nämä seikat ja pitää parisuhteesi voimaa antavana, mukavana ja intohimoisena.

Mutta asiaan. Näin tapat intohimon suhteestasi. Osa 1 – ihmiset.

Haali ympärillesi katkeroituneita ja elämäänsä kyllästyneita pariskuntia ja ihmisiä, joiden retoriikka pitää sisällään fraaseja ”pallo jalassa”, ”kolmekymmentävuotinen sota”, ”ei kurjuutta kummempaa”, ”maanpäällinen helvetti”  ja niin edelleen, kun he keskustelevat elämästään ja parisuhteestaan. Hakeudu sellaisten naisten joukkoon, jotka illanvietoissa kerääntyvät  ulvomaan yhteen suureen kuoroon kumppaniensa huonoutta ja niiden miesten seuraan, jotka kokoontuvat etäämmälle välttelemään rakkaudesta ja ihmissuhteista puhumista yhdessä isossa mykkäkoulussa.

Tapaile ihmisiä, jotka suhtautuvat sukupuolirooleihin rajoittuneesti ja stereotyyppisesti. Ihaile niitä naisia ja miehiä, jotka pukevat ilkeät ajatuksensa rakkaudesta ja ihmissuhteista älykkääseen huumoriin.  Vietä aikaasi sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä on normaalia että pariskunnat piikittelevät, nalkuttavat ja valehtelevat toisilleen, ohittavat toisensa ja puhuvat toisilleen loukkaavasti ja alentuvasti.

Anna omaa aikaasi ihmisille, joiden mielestä rakkautta ei ole, niille jotka ovat skeptisiä, kyynisiä ja rakkaudettomia. Niille, jotka toteavat sinulle, että ”kyllä tuo menee ohi”, kun kerrot tavanneesi erityisen ihmisen, jota kohtaan tunnet  vetoa ja rakkautta.

Kaihda ihmisiä, joille parisuhde on voimavara ja lämmin keidas. Välttele pariskuntia, jotka näyttävät avoimesti hellät tunteensa toisilleen ja ilmiselvästi nauttivat toistensa seurasta. Karta heitä, jotka keskustelevat mielellään rakkaudesta ja heitä, jotka herkistyvät kauniiden rakkaustarinoiden ja -laulujen äärellä. Älä missään tapauksessa seurustele ihmisten kanssa, jotka rakastavat läheisiään, ympäröivää  maailmaa – ylipäätään elämää.

F&T

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seksiä, hyvää ruokaa ja selkeää viestintää

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Mitä joudun tekemään, jotta vaimoni ajattelee minun olevan unelmien aviomies? En oikeastaan mitään, mitä en luontevasti tekisi. Minusta on mukava, kun hän pyytää laulamaan, ja teen sen mielelläni. Minun on myös helppo olla rauhoittamassa vaimoani, jos häntä vaikka itkettää. Ja minusta on aina yhtä ihanaa kertoa F:lle rakastavani häntä, halata, suukotella, olla sylikkäin ja rakastella hänen kanssaan.

Mutta itselleni ei ole ollenkaan ominaista järjestää yllätyksiä, tuoda kukkia yhtenään, antaa tai saada lahjoja puhumattakaan siitä, että osaisin lukea vaimoni ajatuksia. En vain ole sellainen. Ja on äärettömän vapauttavaa, että hän ei myöskään odota minun muuttuvan sellaiseksi. Ihmisestä voi tulla sellainen kuin hän on, mutta muuttuminen on ihan toinen juttu.

F on lanseerannut jo kauan ajatusta, että oikeastaan mies ei tarvitse muuta kuin hyvää ruokaa ja seksiä (joissa molemmissa mies on tietysti aktiivisesti mukana…) ollakseen onnellinen parisuhteessa. Jossain vaiheessa lisäsin tähän vielä kolmannen: selkeä viestintä. Ainakin itselleni oli helpottavaa kun huomasin, että minun ei koskaan tarvitse arvata mitä  F:llä on milloinkin mielessä, vaan hän sanoo aina kaiken niin suoraan, ettei tulkinnanvaraa ole. Ei tarvitse olla varpaillaan ja miettiä, mitä teen etten tekisi väärin. En olisi kyllä enää suostunutkaan siihen. Yksi harvoista kerroista kun olen suuttunut vaimolleni johtui juuri siitä, että hän yritti laittaa minut arvaamaan miten voisin hyvittää sen, että olin aiheuttanut hänelle pahan mielen. Ei onnistunut.

En ehkä voi puhua muiden miesten puolesta, mutta itse koen suoran (mutta ei töykeän tai ilkeän!) puheen yhdeksi onnellisen ja intohimoisen pariskunnan kulmakivistä. Helpottaa asioita huomattavasti  kun kumpikin voi puhua toisilleen suoraan ja ilman, että toisen pitää miettiä mitä toinen oikeasti tarkoittaa. Esim. jos tekee mieli seksiä niin voi vain sanoa: ”Nyt mua panettaa”. Tai jos sillä hetkellä ei tee mieli niin senkin voi sanoa (vaikka se ei usein pidäkään enää paikkansa hetken päästä…). Tai kun pyykit on ulkona ja alkaa sataa, F kysyy: ”Voitko kulta hakea pyykit ulkoa?”, jolloin tartun toimeen samantien. Jos taas hän sanoisi (kuten jossain F:n lukemassa naisen ja miehen välisiä kommunikaatioeroja käsittelevässä jutussa): ”Alkaa sataa…” ja odottaisi minun arvaavan loput,  sanoisin todennäköisesti:  ”Juu, näköjään.” Ja pyykit kastuisivat. Eikö olekin yksinkertaista ja helppoa?

T

Parisuhdetentti

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Olin lueskellut monta rakkauteen, parisuhteeseen ja seksiin liittyvää kirjaa pitkän sinkkuvaiheeni aikana ja päättänyt ottaa niistä opikseni. Muutamat kirjat osoittautuivat varsinaisiksi kultakimpaleiksi. Heti avioeroni jälkeen Bruce Fisherin Jälleenrakennus oli pitkään käsikirjani ja ohjenuorani – Fisherin oppeihin perustuvat eroseminaarit ovat myös monille aviokriisin eläneille tuttuja. Jos suhteessa ei enää ole mitään kannateltavaa, tai hyvin vähän – tai se on jo ohi – suosittelen lämpimästi Fisherin kirjaa.

Thomas Mooren Seksin sielu oli minulle mullistava teos. Moore on roomalaiskatolilainen filosofi ja psykoterapeutti, ja entinen munkki. Hänen kirjoituksensa seksin merkityksestä jokaisella elämän osa-alueelle saivat minut oivaltamaan, miten yksiulotteisesti ja yhdyntäkeskeisesti seksistä puhutaan. Kysymys on ihan jostain muusta. ”Puhumme seksistä yleensä täysin fyysisenä suorituksena, vaikka millään maailmassa ei ole enemmän sielua kuin seksillä”, aloittaa Moore. Suosittelen jatkamaan.

Sheree Conradin ja Michael Melburnin Seksiäly puolestaan haastoi ottamaan vastuun omasta ajattelustaan, historiastaan ja toimintatavoistaan. Kirjan testi pistää myös miettimään asioita monesta näkökulmasta. Oletko sinä seksiälykäs? Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus.

Aivan suhteen alkumetreillä pistin myös T:n lukemaan kaikki edellä mainitut kirjat. En pitänyt tenttiä, vaikka mieli teki. Kirjojen pohjalta oli hyvä lähteä kuitenkin keskustelemaan asioista: millaisen suhteen kumpikin haluaa, mitä virheitä ei halua toistaa, mitkä asiat ovat kynnyskysymyksiä jne. Näiden keskustelujen myötä valoimme pohjan kumppanuudellemme. Kai sen voi tehdä myöhemminkin? Monen parisataa vuotta vanhan talon kivijalka on tuettu tai rekonstruoitu. Mikä estää rakentamasta pitkän suhteen perustan uudelleen?

Ja niinhän se on, että lukeminen kannattaa – aina.

F

PS 2000-luvun lopulla Seksiäly-kirja löytyi monen kirjakaupan alelaarista – valaistuneina ja vaikuttuneina ostimme niitä pois kuljeksimasta ja jaoimme auliisti ystäville ja sukulaisille… Ei ehkä aina ihan hyvä idea.

lukukuvakollaasi2

Unelmieni aviomies

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

T on maailman ihanin aviomies.

– Tuoko hän minulle kukkia?  – Kolme kertaa viimeisen seitsemän vuoden aikana.

– Muistaako hän syntymäpäiväni ja muut merkkipäivät?   – Ei todellakaan.

– Järjestääkö hän kynttiläillallisia?  – Never.

– Hierooko hän kipeytyneitä hartioitani oma-aloitteisesti?  – Noup.

– Varaako hän matkoja tai järjestääkö hän muita yllätyksiä?  – Ei koskaan.

– Tuoko hän tuliaisia työmatkoilta? – Jep. Savustettua ankeriasta ja suolaa on tuonut kerran. Ja kerran hajuvettä, kun pyysin.

– Onko hän heti mukana toteuttamassa sisustus- ja puutarhaunelmiani? – Nyt mua naurattaa…

– Sanooko hän rakastavansa minua? – Kyllä. Joka päivä. Ja monta kertaa. Lisäksi hän laulaa minulle aina, kun minä pyydän. Hän tuntee minun heikkouteni ja vahvuuteni – ja tietää, että on monia asioita joihin en vai kykene. Hän luottaa minuun ja tietää, että vaikka rakastankin flirttailla muiden miesten kanssa – se on vain flirttailua. Hän ei ole koskaan paennut itkuani, koska hän tietää, että kyyneleet kuivuvat, kun vaan ottaa kainaloon ja silittelee rauhallisesti päätäni. Hän ymmärtää myös, että kanssani on turha tehdä yhtään mitään, jos minulla on nälkä. Silloin on keskityttävä olennaiseen ja hommattava ruokaa – ja nopeasti. Hän keittää minulle aamukahvit aina kun olemme yhdessä. Hän jaksaa nauraa jutuilleni ja kuunnella pohdiskelujani maailman menosta. Hän jopa suostui katsomaan kanssani suhteen alussa romanttisen komedian nimeltä Sanat ja sävelet. Siihen hän ei kyllä ryhdy enää.

F

IMG_9152

Oi mikä ihana ilta!

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Muutama päivä sitten avioliittoomme  täytti kolme vuotta. Menimme kihloihin vajaa vuosi tapaamisemme jälkeen (Onnin päivänä) ja oli heti myös selvää, että menisimme naimisiin. Ja mahdollisuus leskeneläkkeeseen ei ollut ainoa syy.

Halusimme juhlia rakkauttamme ystävien ja sukulaisten kanssa – halusimme yhteisen muiston. Halusimme että olemme toistemme lähimmät sukulaiset. Tämä oli erityisen tärkeää, koska asuimme eri paikkakunnilla. Ehkä halusimme julistaa myös maailmalle, että vaikka olemme eronneet – me olemme pariskunta ja oikea perhe!  Odotimme tarkoituksella useamman vuoden ennen kuin menimme naimisiin – halusimme antaa läheisille ihmisille aikaa sopeutua, erityisesti lapsille. Meillä oli hauskat häät. Parhaat meidän mielestämme. Hääväki myöhästyi iltajuhlista, koska eivät saaneet Porin Ässien pelin takia takseja. F:llä oli punainen mekko ja taivaalta satoi lunta niin, että maantiet menivät tukkoon.

Mutta takaisin nahkahääpäiväämme. Käymme aika harvoin ulkona juhlimassa, mutta eilinen oli poikkeus. F veti kajalia silmiin ja T kaivoi kauluspaidan kaapista. Suuntasimme Turun Kaskenmäen päälle entisen kalaravintola Kaskenahteen tiloissa sijaitsevaan Kaskis-ravintolaan, jonka Glorian ruoka ja viini -lehti valitsi vuoden 2014  ravintolaksi. Ravintola on pieni ja pelkistetty. Tekstiilit ovat turkulaisen suunnittelijapariskunnan Saana&Olli käsialaa. Ilmapiiri paikassa on rento. Kokit hiippailevat ravintolasalissa lippalakit päässä tarjoilemassa huolella valmistamiaan herkkuja ja kertomassa niiden raaka-aineista. Kokkien työskentelyä pääsee tarkkailemaan hauskalla tavalla  myös lasin takaa. Tarjoilijat näyttävät indierokkareilta ja osaavat asiansa (viinit). Palvelu oli nopeaa ja oli hauska kohdata illan aikana monta asiansa osavaa ammattilaista, jotka aivan selvästi ovat ylpeitä työpaikastaan ja ammattitaidostaan.  Yksi Kaskiksen omistajista, Erik Mansikka, valittiin muuten vuoden 2014 turkulaiseksi.

Nautiskelimme kuuden ruokalajin Kaskis-menuun viineineen. Ja nyt puhutaan elämyksestä, joka hiveli niin silmää kuin makunystyröitäkin. Ruoka ja viinit muodostivat kokonaisuuksia, joita olisi vaikea ryhtyä kotikeittiössä loihtimaan. Ja se on ravintolassa käymisen pointti – meidän mielestämme.  Laitamme mielellämme hyvää kotiruokaa, mutta fine diningiin eivät taidot ja rahkeet riitä. Siitä on valmis silloin tällöin maksamaan – varsinkin kun saa rahoilleen vastinetta, kuten Kaskiksessa. Paikkaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin (pari kuukautta) etukäteen, jos haluaa paikan viikonlopuksi. Kaskis on todella suosittu, eikä ihme! Pieni varoituksen sana, jos lähtee Kaskis-menun tielle. Annokset ovat kohtuullisen suuria ja niitä on lähes mahdoton jättää kesken. Naapuripöydän pariskunta voihki ennen jälkiruokaa, etteivät millään pysty enää. Tarjoilija kuitenkin puhui heidät ympäri maistamaan  ja hei – jälkiruoallehan on eri vatsa! Kaskiksesta ei todellakaan tarvitse lähteä Mantun grillin kautta eteenpäin.

hääpäiväkollaasi2015

Olimme jo hetken ajan valmiit antamaan periksi ja pyörimään Kaskenmäkeä alas taksiin ja kotiin, mutta raitis ulkoilma ja kaupungin valot saivat meidät jatkamaan.  Takaraivoon jäi myös Kaskiksen tarjoilijan kehoitus käydä tasoittamassa tilanne Tiirikkalassa Monte Cristo -kahvilla. Sinne siis. Tiirikkalan ovella portsari puhui meidät ympäri sisään pääsymaksusta huolimatta. Onneksi. Laulaja/lauluntekijä/pianisti Laura Airaksisella oli vielä setin toinen puolisko esittämättä.  Kaverinaan hänellä oli kontrabasisti, ja kahdestaan nämä lahjakkuudet loivat ihanan musiikillisen päätöksen illallemme. T osti vielä Lauran levynkin mukaan.  Laura Airaksisen kappale Jos katoaisit luikerteli ihon alle ja valui kyynelkanavia pitkin ulos.

F&T

Vaimoni on kaunis

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Kun näin F:n ensimmäisen kerran, huomasin kyllä heti, että hänellä oli ylipainoa vähän enemmän kuin olin ajatellut. Siinä vaiheessa taisin ajatella enemmän sitä, mitä läheiseni sanovat tai ajattelevat, jos tästä tulee jotain pysyvämpää. Ja taisi myös käydä mielessä, että ylipaino voisi estää minua tuntemasta vetoa häneen. No, F:n ei tarvinnut kuin avata suunsa ja hymyillä, kun olin jo valmis pyyhkimään mielestäni pois kaiken ylimääräisen painolastin.

Tunne siitä että tästä naisesta täytyy pitää kiinni vain vahvistui päivän mittaan. Ja kun oltiin meren rannalla tajusin, että pidän F:ää todella kauniina ja haluttavana. Sanoinkin sen ääneen ajattelematta sen enempää, mikä ei ollut ollenkaan tyypillistä minulle…

En usko, että ylipaino on este intohimoiselle rakkaudelle. En olisi halunnut F:ää yhtään enempää tai vähempää ilman liikakiloja. Itse en rakastaessa ja rakastellessa mieti naiseni kiloja. Mutta jos hän murehtisi niitä koko ajan, saattaisin itsekin antaa niiden häiritä.

Totta kai kilot ja terveys ovat yhteydessä toisiinsa, ja olenkin tukenut F:n jokaista laihdutusyritystä. Tämä kolmastoista kerta näyttää lupaavalta, mutta en rakasta tai halua F:ää yhtään enempää tai vähempää kuin aiemminkaan. Olen kuitenkin onnellinen hänen puolestaan.

Voi olla että kaikki eivät täysin ymmärrä mitä näen vaimossani, mutta en minäkään aina ymmärrä mitä joku toinen näkee puolisossaan. Mutta ei minun tarvitsekaan, sillä olen naimisissa F:n kanssa enkä kenenkään muun. Toisaalta olen kyllä ymmärtänyt, että en ole ainoa jonka mielestä hän on kaunis. Ei siis pidä pitää rakastaan itsestäänselvyytenä. Enkä kyllä pidäkään.

T

Treffit

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Ensimmäiset treffit olivat Raumalla. Olimme sopineet näkevämme Vanhan Rauman kupeessa parkkipaikalla. Ja siellä me sitten kohtasimme – kaksi avioeron runtelemaa, kaksi kuopusta, kaksi rakkaudessa epävarmaa ihmistä, äiti ja isä –  ja meillä oli ensi hetkestä lähtien mukava ja helppo olla toistemme seurassa.

Kahden ihmisen välistä vetovoimaa on yritetty tutkia ja selvittää tieteellisesti mm. biologian näkökulmasta. Meille se on mysteeri. Miksi juuri me koimme toisiamme kohtaan niin voimakkaasti? Täysin käsittämätöntä ja selittämätöntä. Kokemus oli ja on kuitenkin todella väkevä – joka vetää nöyräksi ja kiitolliseksi ihan jokaisena päivänä yhä edelleen.

Parkkipaikalta jatkoimme etsimään meille suositeltua ravintolaa. Ravintolasta siirryimme kahville Rauman näköalavesitorniin. Ja sieltä meren rannalle. Ja sitten takaisin Vanhaan Raumaan. Ensimmäiset treffimme kestivät viisi tuntia ja ne tunnit hurahtivat hetkessä ohi. Ajoimme kumpikin koteihimme päät sekaisin ja ryhdyimme miettimään, mitä näille oloille ja tuntemuksille pitäisi tehdä….

Uskomme että aika moni on kokenut suhteen alussa tuon vetovoiman. Monilla se ja intohimo kuitenkin hiipuvat. Miksi näin käy? Tätä me olemme pohtineet paljon ja alusta alkaen miettineet keinoja kipinän sammumisen estämiseksi. Monet – jopa parisuhdeasiantuntijat – uskovat että intohimon väheneminen on väistämätöntä ja sen jälkeen on vain keksittävä keinot elää tyydyttävää elämää kumppaninsa kanssa. Tämän näkemyksen voisi hyväksyä, jos ihmiset harrastaisivat seksiä vain lapsenteon takia.

Uskallamme kuitenkin väittää, että lähes kaikki etsivät elämänkumppania mielessään mahdollisuus fyysiseen läheisyyteen ja seksiin. Onkin jokseenkin käsittämätöntä, että intohimosta luovutaan niin helposti. Selväähän on että seksihalut eivät katoa minnekään, ne vain piiloutuvat odottamaan sopivaa hetkeä ja kasvavat, kunnes lopulta räjähtävät esim. pettämisen muodossa.

Intohimon ja vetovoiman hiipuessa parisuhde alkaa tuntua vankilalta, vaikka sen pitäisi olla lepopaikka, jossa kerätä voimia töitä ja muita haasteita varten. Monesti miespuolinen tai naispuolinen kaveriporukka saattaa viettää aikaa keskenään ”jotta pääsee vähäksi aikaa eroon puolisostaan”. Emme ihan ymmärrä tätä, meillä kun on aina kauhea ikävä toistemme luo.

F&T

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kääk!

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Se oli sitten sovittu. Treffit. Näkisimme T:n kanssa aivan pian. Mutta minulla oli ongelma. Iso ongelma. Minä kuulun nimittäin siihen porukkaan, jolla on, ihan oikeasti, reilusti ylipainoa. Olin jo päättänyt, että koska miestä ei tuntunut tarraavan kylkeeni, ainoa mahdollisuus saada mies on hoitaa kylkiluut näkyviin. Kun sitten laitoin profiilini deittipalveluun hetken mielijohteesta, niin kylkiluut olivat edelleen pehmoisen rasvavaipan alla ja vaatekoko XL. Laihduttaminen oli jälleen kerran unohtunut jonkun, muka tärkeämmän alle.

Kirjoitin varovasti jo ensimmäisten meilien joukossa T:lle, että minulla on reilusti ylipainoa. T oli kuitenkin nähnyt kuvia kasvoistani ja kirjoitti hyvin diplomaattisesti: ”Et sinä varmaan ihan Gibert Grapen äiti ole.” Muistan miten minua nauratti, että mies pelaa varman päälle. Nauratti, itketti, harmitti ja pelotti. Olen ollut koko aikuisikäni ylipainoinen ja moni on sanonut minulle, että ”kannan kiloni upeasti”. En siis ole koskaan pyytänyt anteeksi olemassaoloani, ja lihavuus ei varsinaisesti ole estänyt minulta mitään. Mutta. En todellakaan ole ollut tyytyväinen kehooni. Epäsäännöllisen säännöllisesti olen aloittanut uuden elämän tavoitteena pudottaa painoa. Minua siis hävetti ylipainoni, vaikka muuten koin itseni kauniiksi ja viehättäväksi naiseksi. Pelkäsin, myös miten T reagoisi minut nähdessään. Olisiko läskit este rakkaudelle?

Kehoon liittyvät asiat ovat herkkiä ja kompleksisia, jotka kietoutuvat koko seksuaalisuuteen. Tulemme aivan varmasti kirjoittaamaan kehollisuudesta lisää jatkossa…

Usein sanotaan, että miehet eivät välitä naistensa liikakiloista. Iloisuus, huumorintaju, seksuaalinen halukkuus ja monet muut piirteet ovat huomattavasti tärkeämpiä ominaisuuksia. Tiedä häntä. Totuuksia on aivan varmasti yhtä monta kuin on miestäkin, mutta T:lle tämä asia oli juuri näin. Ja niin sinä sitten kävi, että kun me näimme ensimmäisen kerran  – me rakastuimme. En unohda ikinä sitä iltapäivää, kun istuimme rantakalliolla kesäkuisena sunnuntaina ja T katsoi minua ruskeilla silmillään ja sanoi: ”Olet kaunis.”

F

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava askel

Posted on by flirttimaisteritrubaduuri

Nettideittipalvelu mahdollisti sen, että kaksi ihmistä löysi toisensa. Siihen se (atk)-tuki sitten loppuikin. Sen jälkeen olimme omillamme. Ensimmäisten meiliviestien jälkeen tuli mukava tunne.  Toinen tuntui kivalta ja nopeasti löytyi monia yhdistäviä asioita. Joista meri ei ollut yksi. (Tähän palaamme myöhemmin…)

Kirjoittelimme parin viikon ajan useita viestejä päivässä ja sitten päätimme ottaa puhelinkontaktin. Ennen h-hetkeä jännitys oli molemmilla melkoinen – siinä ei auttanut ikä eikä kilometrit.

”T:n ääni oli niin matala, miehekäs ja vivahteikas, että sukat pyörivät jaloissani heti. Olin aivan myyty!”
-F-

”F:n ääni kuulosti raikkaalta, ei yhtään tätimäiseltä – ja kuitenkin kokeneelta ja viisaalta.”
-T-

Puhelu sujui  hyvin ja pystyimme heti puhumaan vapautuneesti toisillemme. Jännitys katosi nopeasti. Juttelimme päivittäin puhelimessa muutaman viikon ajan ja sitten olikin seuraavan askeleen vuoro. Treffit. KÄÄK.

F&TOLYMPUS DIGITAL CAMERA