Tämän postauksen kirjoittaa itseoikeutetusti Flirttimaisteri. Sarjamme Intohimon tappajat jatkuu ja  tällä kertaa hyökkään syömisen ja juomisen kimppuun. Kun tapasimme T:n kanssa oli tämän naisen elintavat vähintäänkin ryöstäytyneet käsistä. Viini ja siideri virtasivat ja ruoka oli sitä, mitä helposti sai käsiinsä eli eineksiä ja nopeita hiilareita. Juhlatupakoinnin olin sentään lopettanut. Ei ihme että ylipainoa oli kertynyt rutkasti.

Syöpöttely ja juopottelu ovat asioita, jotka eivät kertakaikkiaan edistä intohimoa ja onnellisuutta parisuhteessa, tapahtuu ne sitten yksin tai yhdessä. Matkani terveellisempiin elämäntapoihin on ollut pitkä ja täynnä epäonnistumisia. Hitaasti olen kuitenkin edennyt oikeaan suuntaan. Puolisoni kannustamana.

Kuuntelimme useita vuosia sitten Terveyden tukipilarit -nimistä radio-ohjelmaa ja muunmuassa täysjyvätuotteet siirtyivät Paula Heinosen innoittamana kotiruokaamme. Innostuimme molemmat ylipäätään terveellisemmästä ravinnosta ja hyvän ruuan valmistamisesta. Koko perheemme on syönyt  lisäravinteena D-vitamiinia jo vuosikaudet ja olemme täysin vakuuttuneita, että se kannattaa napsia purkista näillä leveysasteilla.

Painoni ei kuitenkaan näistä muutoksista huolimatta tippunut.  Yritin myös karppaamista ja sainkin muutamia kiloja tippumaan, kunnes pikkuhiljaa  ruokavalioon palasivat leipä, peruna ja pasta – ja taas tiputetut kilot hiipivät takaisin. Viinin juominen ei myöskään ihan helposti ole jäänyt meikäläisellä vain muutamaan lasilliseen, vaan tilanteet ovat muka aina vaatineet reippaamman annostelun.

Viime kesänä sitten sain hommasta kiinni ja kohtuullisuus on tullut osaksi ruokailu- ja juomatottumuksiani. T:llähän nämä kuviot olivat entuudestaan hallussa. Olen aivan varma, että jos olisin jatkanut epäterveellisiä elämäntapojani, olisi parisuhteemme siitä kärsinyt. Olen kiitollinen miehelleni, että hän on ollut  niin kärsivällinen ja pitkämielinen kanssani. Juon viiniä edelleen ja syön satunnaisesti pitsaa ja muita herkkuja. Ne ovat kuitenkin kadonneet jokapäiväisestä ruokavaliostani tyystin. Syön monipuolisesti kasviksia, juureksia, kotimaisia marjoja, sieniä, kalaa, lihaa, kanaa, äyriäisiä ja papuja. Arkiruuasta ovat kadonneet mm. juustot, peruna, riisi, pasta ja leipä. Myös hedelmät ovat vähissä lukuunottamatta banaania.

Helppoa? Toisaalta kyllä – ja toisaalta ei. En koe että olisin luopunut mistään kokonaan, mutta muutoksen tekeminen on vaatinut aikaa ja energiaa. Luin jostain, että kun ihminen on tehnyt asiat toisin kolme kuukautta, niin siitä muodostuu tapa. Allekirjoitan tämän täysin. Ensimmäiset kolme kuukautta piti pinnistellä – sitten alkoi helpottaa.  Ruuat pitää kuitenkin miettiä ja suunnitella etukäteen. Eväät pitää olla aina mukana ja tilanteet on ennakoitava. Kauppaan ei todellakaan kannata mennä nälkäisenä ja vesipullo on pidettävä mukana. Nälkää ei tarvitse nähdä, mutta herkuista on kieltäydyttävä melko systemaattisesti. Mutta mitä sitä ei tekisi oman terveytensä, tulevaisuutensa ja parisuhteensa eteen?

F