huhtikuu | 2015 | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Hurahdimme oopperaan

Posted on 30 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Viime syksynä se tapahtui. Pitkällisen harkinnan jälkeen löysimme itsemme Metropolitan Operan katsomosta ja kulisseista. Kameran välityksellä, mutta kuitenkin. Kävimme katsomassa Finnkinon MET-oopperaesityksissä sekä Figaron häät että Carmenin. Figaron häät oli hieno, mutta Carmen sulatti punkin, grungen, rockin, folkin ja popin kyllästämät sielumme ja hurahdimme oopperaan. Nälkä kasvaa yleensä syödessä ja halusimme ehdottomasti kokea seuraavan oopperan livenä. Lauantaina hyppäämme bussiin ja matkaamme Helsinkiin, Kansallisoopperaan kuulemaan Ja näkemään Verdin Aidan.

”Rakkaus Aidaan saa sotapäällikkö Radamesin pettämään maansa. Rakastavaiset saavat toisensa vasta kuolemassa. Egyptiläisaihe innoitti Verdin luomaan loistokasta musiikkia ja tuloksena oli yksi kaikkein suurimmista oopperasuosikeista.

Verdi oli Aidaa säveltäessään kokenut mestari, joka pystyi luomaan tarttuvia aiheita ja ottamaan katsojan tunteet tiukasti otteeseensa. Aida muistetaan näyttävistä tapahtumista ja suurista joukkokohtauksista, mutta kaikessa mahtavuudessaan se on myös intiimi kuvaus kielletystä rakkaudesta. Kansallisoopperan kiitetyssä toteutuksessa on viitteitä niin faaraoiden aikaan kuin nykymaailman konflikteihin.” (Lähde: http://www.ooppera.fi)

Emme tiedä, miksi ooppera on alkanut maistua juuri nyt. Oopperat ovat täynnä suuria tunteita, kuolemaa, petoksia, intohimoa, rakkautta ja tuskaa. Ehkä nuorempana nämä kaikki tuntuivat turhan pateettisilta, mutta nyt ne osuvatkin jonnekin tunneytimeen. Sellaistahan elämäkin on – suuria tunteita, mahtipontisuutta ja ylilyöntejä. Oopperassa ne tiivistetään vaan muutamaan tuntiin ja puetaan musiikilliseen asuun. Melodramaattisuus sopii meille nykyään oikein hyvin!

Savonlinna kutsuu tulevana kesänä.

F&T

Hörhö ja harkitsija

Posted on 29 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Luin muutama vuosi sitten Tony Dunderfeltin kirjan Vetovoima ja rakkaus. Yksi sen keskeisimmistä viesteistä jäi mieleeni pysyvästi: parisuhteessa vetovoima ja intohimo pysyvät yllä kun osapuolet ovat riittävän erilaisia keskenään, ja toinen antaa toisen olla sellainen kuin on. Aika usein kuitenkin saatamme huomata toivovamme, että puolisomme toimisi samalla logiikalla ja samaan tapaan kuin itsekin. Toinen voi omasta mielestä toimia epäloogisesti tai muuten päättömästi. Tosiasiassa toinen tapa ei ole toista huonompi. Jokaisella meistä on omat tapamme toimia ja ajatella. Tulos kuitenkin ratkaisee, ei keinot.

F ja minä olemme hyvin erilaisia. F:n voisi luokitella ekstrovertiksi ja minut introvertiksi. F on vähän hörhö ja minä olen pikemminkin analyyttinen. F tekee asiat perstuntumalla kun taas minun pitää perehtyä asioihin tarkemmin. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta annan tässä elävästä elämästä esimerkin siitä, miten homma meillä toimii.

Viime kesänä kokosin mökillä uutta kaasugrilliä ja homma sujui hyvin kunnes piti kytkeä kaasupullon letku grilliin. Yritin kiertää letkun mutteria grillin kaasuputkeen kiinni, mutta mutteri ei millään lähtenyt kiertymään jengoille. Ähelsin siinä hyvän tovin ja olin jo päätellyt että mutterin jengoissa on jotain vikaa kunnes F kysyi, pitäisikö mutteria kiertää toiseen suuntaan. Opettavaiseen sävyyn sanoin, että mutteri menee aina kiinni oikealle kierrettäessä ja auki vasemmalle kierrettäessä, mutta kokeilin kuitenkin. No tietysti mutteri kiertyi kiltisti kiinni kun kiersin vasempaan! Oli pakko nauraa ääneen kaavamaiselle ajattelulleni. Toisaalta juuri kaavamainen ajatteluni esti minua menettämästä hermojani grillin kokoamisohjeiden seuraamisessa.

Tarvittiin siis minun temperamenttia, että saatiin kaikki grillin osat oikeille paikoilleen ja F:n temperamenttia loppusilaukseen. Kumpikaan meistä ei olisi yksin onnistunut. Sitä paitsi tuskin tuntisin suurta intohimoa ihmistä kohtaan, joka ajattelisi ja toimisi samalla tavalla kuin minä. Ja kuinka tylsää ja ennalta arvattavaa elämä olisikaan! Toisaalta kaksi F:n temperamentilla varustettua ihmistä olisi mahdoton yhtälö sekin. Onneksi olemme niin erilaisia!

Intohimon tappajat – Osa V

Posted on 28 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Sarja jatkuu. Tällä kertaa syyniin joutuvat ulkonäkö ja vaatteet. Epämiellyttävä ulkonäkö vaikuttaa intohimoon. Jos puoliso kulkee epämääräisissä rytkyissä tukka rasvaisena ja hampaat harjaamatta – se on selvä, ettei siinä juurikaan Amorin nuolet singahtele intohimoa herätellen. Asia on kuitenkin niin, että kauneus on katsojan silmissä eli mielestämme pariskunnan osapuolten tulee avata toisilleen esteettiset tarpeensa ja arvonsa – ja niitä kannattaa kuunnella ja kunnioittaa.

T:llä on taipumus jämähtää käyttämään samoja vaatteita, jolloin F lempeästi muistuttaa myös muiden vaatekertojen olemassaolosta. F on välillä kertakaikkiaan huolimaton vaatteidensa suhteen, jolloin T saattaa nätisti huomauttaa paidassa olevasta tahrasta.

Me otamme huomioon toistemme mieltymykset, kun teemme ulkonäköön liittyviä ratkaisuja. T kasvatti pitemmät hiukset F:n toivomuksesta ja F huomaa usein pukeutuvansa vaatteisiin, joista hän tietää T:n pitävän. Käymme vaateostoksilla usein yhdessä, varsinkin kun olemme hakemassa T:n vaatteita. Kun F halusi lyhentää hiuksiaan reilusti – siitä keskusteltiin yhdessä pitkään.

Ulkona ja juhlissa käyminen on erityisen hauskaa, kun näkee tutun kumppaninsa vähän erilaisessa lookissa kuin arkena tai kotiviikonloppuna. F nauttii kun T vetää puvun päälleen ja T innostuu F:n korkokengistä, sillä ne ovat harvinainen näky F:n jaloissa.

Pinnallista? Ei meidän mielestämme. Ei ollenkaan. Ulkonäöstään huolehtiminen on itsensä ja toisen rakastamista ja kunnioittamista.

F kuvaili omia vatteitaan kiitollisen mallin päällä. Nukkerouvaa ei hetkauttanut vaikka F sääti ja sääti. Singerin sovitusnukke on vanhahko ja silloisen mittapuun mukaan
kokoa 44. Lantiokin on jotenkin vinksahtanut. Osa nuken päällä kuvatuista vaatteista ovat F:n tavoitevaatteita ja osa käytössä olevia kuteita. Tavalla tai toisella rakkaita kuitenkin kaikki. Rouvan popotkin tönöttivät kuvissa nätisti. Pieni tuotekuvausharjoitus luonnonvalossa siis.

F&T

Förskottivappu

Posted on 26 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Perjantai-iltana talossamme vietti jäähyväisiltaa yli kaksikymmentä nuorta. Englanti, espanja ja suomi sekoittuivat suloisesti keskenään ja oli mahtavaa seurata nuorten yhdessäoloa. Tiedä häntä millaisia ystävyyssuhteita näissä tapaamisissa luodaan?!? Minä ainakin sain itselleni suloisen Espanjan tyttären ja suomalaiset nuoret ryhtyivät välittömästi suunnittelemaan seuraavaa vierailua Valenciaan.

Talo oli juhlakunnossa lauantaiaamuna, mutta hiljaisuus oli suorastaan hassua kaiken väkimäärän ja ilonpidon jälkeen. Päätimme viettää perheen kesken förskottivappua, koska toukokuun vaihtuessa emme ole yhdessä. Espanjalaiset vieraamme toivat meille monenmoisia herkkuja kuten ilmakuivattua kinkkua, oliiviöljyä ja suklaata. Osa niistä päätyi myös vappupöytäämme. Grillikaudenhan me korkkasimme jo viime viikonloppuna, joten sitä oli hyvä jatkaa. Näin alkumetreillä homma on hieman hakusessa ja oikeiden säätöjen löytäminen ottaa aikansa. Mitään ei kuitenkaan poltettu!

Kävimme hakemassa vielä jälkiruokakakuksi porilaisesta Annan marenkileipomosta marengit – ja vappuateriamme oli täydellinen! Grillattuja kanafileitä, halloumia ja aurajuustotäytteisiä herkkusieniä sekä salaattia. Nam. Monet pitävät Annan marenkileipomon marenkeja Suomen parhaina. Koko perheemme allekirjoittaa väitteen täysin ja täydellistä herkutteluhetkeä tavoitellessa suosittelen poikkeaamaan liikkeessä kauempaakin. Pelkästään liikkeen ilmapiirin kokeminen on pieni elämys, marengeista puhumattakaan.

Jälkikasvun varttumisessa on monta loistavaa asiaa, mutta yksi ehdottomasti parhaista on se kun ruuanlaittoa ei enää rajoita mikään! Kaikki juustot tekevät kauppansa, marinadeista ei tarvitse chiliä säästellä ja nuoriso on myös valmis auttamaan ja kokeilemaan omia tuotoksiaan. Tällä kertaa menu kuitenkin valmistui à la F&T. Hauskaa vappua kaikille jo näin etukäteen!

Freijataanko?

Posted on 23 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Freija (Freyja, Freya, Freia, Freja, Fröja, muinaisnorjan ”rouva”) on skandinaavissa mytologiassa kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja samalla myös kaikkein kaunein jumalista. Freija on hyvin paljon kreikkalaisen jumalattaren Afroditen kaltainen. Freijan uskottiin antavan tyydytystä rakkauselämään, kuten myös kasvattavan sadot viljaviksi. (Lähde: wikipedia)

Keksimme suomen kieleen uuden verbin: freijata. Sanan etymologia littyy tietysti skandinaavisen rakkauden ja kauneuden jumalattareen, Freijaan. Freijatessa pariskunta viettää yhdessä aikaa eroottisesti ja seksuaalisesti virittyneenä; suutelee, halailee, laittaa yhdessä ruokaa, puhuu parisuhteesta ja yhteisistä tavoitteista ja suunnitelmista – yksinkertaisesti nauttii yhdessä olemisesta. Freijatessa keskiössä on kuitenkin aina rakkauselämä. Verbiä voi käyttää mainiosti seuraavanlaisissa lauseissa. ”Me ei olla freijattu pitkään aikaan!” ”Ensi launtaina kyllä freijataan kunnolla!” ”Ei he ehdi tulla kylään tänään, kun he freijaavat.” ”Freijataanko?”

minä freijaan – me freijaamme

sinä freijaat – te freijaatte

hän freijaa – he freijaavat

Koska muuten olette freijanneet viimeksi?

F&T

Carl Frederick von Salza, Freija, 1893

Keski-ikä ja kevään merkit

Posted on 21 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Näin tänään västäräkin. Ja kaivoin rähjäiset tennarit kaapin perukoilta. Samat millä tanssin meidän häiden loppuillan reilu kolme vuotta sitten. Tulppaanit tunkevat maasta ja odotan malttamattomana, että ne puhkeavat kukkaan. Käyn tarkkailemassa kasvien kasvua. Välillä kameran kanssa, välillä ilman. Eilen tungin sormet ensimmäisen kerran kunnolla multaan. Viime viikonloppuna aloitimme grillikauden ja jos hyvin käy, niin ensi viikonloppuna saamme laskettua veneen veteen ja pääsemme piipahtamaan saaressa.

Meillä on vieraisilla kolme espanjalaista nuorta viikon verran. Talo on täynnä kielten sekamelskaa, iloista naurua, pulputusta, menoa ja meininkiä. Väsymys ei tunnu painavan nuorisoa, vaan illat venyvät ja paukkuvat. Seuraan sivusta hymyssä suin. Enää en jaksaisi touhuta nuorten tavoin – ja onneksi ei tarvitsekaan. Siunattu keski-ikä! Bongailen pihamaalta siivekkäitä, kuljen takapuoli pystyssä kasvien ympärillä ja haaveilen mökille pääsystä – mutta tennareistani en luovu. Joku raja mummoilullakin!

Suudellaan!

Posted on 19 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Pussaaminen, suukottelu ja muiskuttelu. Suuteleminen on ehdottomasti yksi meidän lempipuuhistamme. Pussaamme usein ja paljon. Jos pitäisi arvioida suutelemiseen käyttämäämme aikaa viikonloppuna, niin helposti voin todeta että tunti ei riitä. Suutelemme myös julkisesti ja lastemme nähden. Kerran eräs nuorempi kyläilijä oli kysynyt jälkikasvultamme, että vaivaako heitä se, että me suutelemme muiden nähden. Nuorisomme oli ihmetellyt kysymystä ja todennut sitten tottuneensa asiaan – ja että se ei heitä häiritse.

Kerroin työpaikan palaverissa haaveestani valokuvata suutelevia pariskuntia, mutta totesin samaan hengenvetoon että sen vuoksi on kyllä lähdettävä vaikka juuri Roomaan tai Pariisiin, sillä länsisuomalaisissa kaupungeissa tai maaseutupitäjissä julkisesti suutelevan pariskunnan näkeminen on yhtä yleistä kuin pöllön bongaaminen. Jos teinejä ei lasketa. Työporukkamme äityi pohtimaan näkemiään suutelukohtauksia ja kuuntelin kateellisena kun eräs kollega kertoi nähneensä edeltävän viikon aikana kaksi aikuista pariskuntaa suutelemassa. Toinen pari oli kyllä bongattu Helsingissä, mikä selittänee runsaan määrän.

Ymmärtääkseni aika monet pitävät julkista suutelua jotenkin epäsopivana. Ja onhan suuteleminen todella intiimiä – tai riippuu vähän millaisella asenteella mennään. Tottakai mekin jätämme ne kaikkein kiihkeimmät versiot meidän kahden väliseksi, mutta aika usein meille kummallekin tule halu pussata toista ja se ei sitten katso aikaa ja paikkaa.

Suuteleminen on erilaista kuin pussaaminen ja minulta irtoaa pusu helposti suuntaan jos toiseen. Suuteleminen onkin sitten jo eri juttu. En voisi kuvitella suutelevani ketään muuta kuin miestäni – muu olisi pettämistä.

Kunhan nuon auringon säteet tuosta alkavat lämmittää, niin toivon sydämestäni, että kevät toisi suutelevat pariskunnat katukuvaan ja kylän raitille – silloin minä kaivaisin kamerani ja huokaisisin onnesta.

Suudelkaa hyvät ihmiset, suudelkaa toisianne! Se on ihanaa!

To Rome and Tivoli with love

Posted on 18 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Vuosi sitten aloitimme projektin. Viemme vuoronperään jokaisen neljä lastamme johonkin Euroopan kaupunkiin. Viime pääsiäisenä vietimme kolme päivää Roomassa ja yhden Tivolissa (pieni kaupunki noin puolen tunnin junamatkan päässä Roomasta). T oli ollut Roomassa aikaisemminkin, mutta kahdelle muulle matkalaiselle kerta oli ensimmäinen. Ihastuimme ikihyväksi.

Rooma hyväili meitä kauneudella, hyvällä ruualla, ystävällisillä ihmisillä ja loistavalla kahvilla. Missään emme ole sen jälkeen ja sitä ennen juoneet niin hyvää espressoa ja cappuccinoa. Sen täytyy johtua Rooman vedestä, joka virtaa kaupunkilaisten ja turistien iloksi ylhäältä vuorilta.

Emme kirjoita tästä mitään sen kummempaa matkakertomusta, mutta sen haluamme sanoa, että jos et ole ollut Roomassa ja harkitset sinne matkustamista, niin lopeta harkitseminen ja lähde. Varsinkin keväällä. Ja jos maltat jättää Rooman, tai kyllästyt turistimassoihin, niin hyppää junaan ja matkusta myös Tivolin kaupunkiin. Mene siellä Villa d`Esteen, joka on huikean puutarhan ympäröivä upea kartano. Se kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja sitä pidetään niin italialaisen arkkitehtuurin kuin puutarhasuunnittelunkin mestariteoksena. Se on ehkä kaunein näkemämme ihmisen luoma paikka.

Juuri nyt kun kevät odotuttaa itseään, oli ihana käydä vuoden takainen kuvasaalis läpi ja palata ajatuksissaan Roomaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan palaamme sinne vuoden kuluttua – ehkä hieman pitemmäksi aikaa…

F&T

PS Otsikko viittaa tietenkin Woody Allenin To Rome with Love -elokuvaan, joka ei ehkä ole hänen mestarityönsä, mutta katsomisen arvoinen filmi joka tapauksessa.

Mustia pilviä

Posted on 15 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Olen F:n avulla onnistunut pääsemään irti taipumuksestani masentuneisuuteen. Ennen saatoin usein vaipua epätoivoisiin ajatuksiin, ja maailma näytti synkältä paikalta elää ja olla. Avain parantumiseen oli asian tiedostaminen. Nyt kun huomaan mustien pilvien päässäni kasvavan, muistan ajatella että mieli tässä tekee tepposia ja oikeastihan kaikki on hyvin. Nykyään tämä riittää pitämään synkät ajatukset loitolla.

Olen miettinyt millainen olen ollut tuossa synkeässä tilassa ja miksi. Suhteemme alkuaikoina saatoin vielä vaipua synkkyyteen. Tämä synkeä minä on oikeastaan ihan eri persoona kuin normaali minä. Hän on kylmä eikä rakasta mitään: ei itseään, ei maailmaa eikä myöskään F:ää. Mitä ihmettä? Mitä mielessä silloin oikein tapahtuu?

Olen myös huomannut että esim. stressaava elämäntilanne saattaa muuttaa muitakin miehiä kylmiksi kumppaniaan kohtaan samalla tavalla kuin minut ennen. Onko kyseessä jokin primitiivinen reaktio joka on joskus muinoin ollut hyödyllinen elonjäämisen kannalta? Voisi kuvitella että esim. perhettä puolustaessa on edullista jos pystyy keskittymään vain taisteluun ja unohtamaan rakkaidensa olemassaolon. Ja kun nyt ei tarvitse tapella henkensä edestä, käykö niin että tuo tila ei purkaudu itsestään vaan voi kestää pitkäänkin?

Oli miten oli, meidän oloissa tuolla ominaisuudella ei ole oikein käyttöä. Stressaavassa elämäntilanteessa paljon parempi vaihtoehto olisi masentuneisuuden ja kylmyyden sijaan hakea voimia parisuhteesta. Se onnistuu kun tiedostaa tuon reaktion pöljyyden tässä yhteiskunnassa.

Seksikäs mies

Posted on 14 huhtikuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Muutama viikko sitten Facebookissa kiersi haaste, missä lähinnä naiset keräsivät mielestään kuumien miehien kuvia seinälleen. En nyt aio kirjoittaa kärkevää pamflettia miesten ja naisten esineellistämisestä, vaan lähdin pohtimaan haasteen (jota en saanut) innoittamana millainen mies on mielestäni seksikäs…

Muutama vuosi sitten löysin lukiolaistyttönä kirjoittamani aineen, missä kuvailen unelmieni miehen olevan sekoitus isäni, Markus Kajon, Esa Saarisen, Lasse Pöystin ja Pentti Siimeksen kaltaisista miehistä. En oikein ymmärrä millaista maskuliinista cocktailia olin mielessäni ajatellut kun yhdistin näitä edelleenkin sympaattisina pitämiäni miehiä, mutta seksikkyys ei ehkä kuitenkin ollut se päällimmäinen kriteerini – vai oliko sittenkin?

Huomasin nimittäin katselevani Facebookin seinällä olevien miesten kuvia hieman epäilevästi. Sieltä löytyi komeita miehiä pyykkilautavatsoineen… Mutta mitään suurempia kiksejä en tuntunut saavani näiden adonisten kuvista, vaikka toki tunnistin heidät hyvännäköisiksi uroiksi. Joskun nuorena aikuisena muistan ajatelleeni, että amerikkalaisnäyttelijöissä Harvey Keitelissä ja John Malckovitchissa on sen kaltaista seksuaalista miesenergIaa, joka puhutteli minua päälle parikymppisenä. Kaikki mainitsemani miehet ovat muuten tätä nykyä lähemmäs kuusikymppisiä tai reippaasti yli eli jostain syystä olen kokenut nuorena naisena reippaasti itseäni vanhemmat miehet vetovoimaisina. Muistan myös miten näin teinityttönä Naantalin venesatamassa harmaapartaisen miehen korkeakauluksessa villapaidassa ja huokailin tyttökaverilleni, että tuollaisen miehen minäkin joskus haluan omakseni. Minulla ei ole mitään käsitystä millaisia miehiä nämä muutamat mainitsemani julkisuuden miehet oikeasti ovat – olen muodostanut heistä käsityksen median välityksellä.

Mutta. Mielestäni seksikkään miehen katse on intensiivinen ja hän on läsnä. Häntä ympäröi tyyneys ja hän tietää kuka hän on. Häntä ei pelota kohdata toinen ihminen ja hänen kosketuksensa on hellä, mutta vahva. Hän on luotettava ja sanansa mittainen. Hän ei revi, vaan rakentaa. Hän puhuu matalalla äänellä vaikeistakin asioista ja hän tulee iholle ja sen alle. Ja kyllä. Hän soittaa ja laulaa. Minulta nämä taidot puuttuvat ja olen ollut aina heikkona miehiin, jolta nämä taidot löytyvät. Muistan nauraneeni kippurassa kun Kumman kaa -sarjan Anne innostuu baaritiskillä notkuvasta miehestä, kun ensin kuulee tämän sanovan olevansa muusikko. Kiinnostus lopahtaa siinä samassa kun selviääkin, että mies on fyysikko.

Mieleni juolahti myös Heli Laaksosen runo, joka kertoo samaisesta aiheesta:

Laulutunnil ja äkki.
Kitara taik käyrätorvi kätte, taik mikä huilu vaa, joku ko eres hiukam piippa.
Soittajapoik, punaposkine, huuretan tervetulleks vaik kaik muu miähe ol juur ajet ulos ovest.

Lienee sanomattakin selvää, että oma Trubaduurini on mielestäni todella seksikäs mies.