Mansikkapaikka täydentyy

Tänään oli ensimmäinen  lomapäiväni ja minähän pistin tuulemaan. Tilasin veljeni avustuksella ison läjän puutavaraa, kuivabetonia, tervapaperia ja kaikkea muuta projektimme kannalta tarpeellista tavaraa. Lisäksi sain sovittua tavaroiden kuljetuksesta saareen. Ensi perjantaina lautta lähtee lastin kanssa kohti meidän mansikkapaikkaamme. Saarirakentaminen on kuulkaa kovaa hommaa. En lakkaa ihmettelemästä miten vaikkapa majakat on rakennettu entisaikaan. Käsittämätöntä!

Kesähuoneemme on noin 25 neliön kokoinen tila, josta on tarkoitus tehdä oleskeluun ja nukkumiseen soveltuva kesäkäyttöön tarkoitettu huone. Olen haaveillut tästä kymmenen vuotta ja nyt se sitten on toteutumassa. 

Minulla on tapana selailla lehtiä ja kirjoja ja napata niistä ideoita ja fiiliskuvia. Tämän vierasmajan/kesähuoneen materiaalia on kertynyt jonkin verran kymmenen vuoden aikana! Minulle niistä ei ole syntynyt aarrekartta, vaan varsinainen unelma-atlas. Osa fiiliskuvista löytyy Pinterestistä Kesäkoti-taulusta.

Tuskin maltan odottaa että pääsen sisustamaan tilaa – puhumattakaan siitä, että voimme kutsua ison porukan kylään ja kerääntyä pitkän pöydän ääreen juomaan skumppaa ja kuuntelemaan kun T kaivaa kitaran esiin ja laulaa… Eikä haittaa vaikka meri mylvii, hyttyset inisevät tai vettä vihmoo taivaalta! Oi onnea.

Mutta sitä ennen selailen aarreatlastani ja sisustuslehtiä, mietin olemassaolevia tavaroita ja suunnittelen hankintoja ja nautin!

  
  

 

Uudet käskyt

Muutama vuosi sitten (Oops – siitä on näköjään jo viisi vuotta) Ylellä pyöri sarja, jossa muotoiltiin useiden keskustelijoiden kesken kymmenen uutta käskyä enemmän tähän päivään sopivaksi. Seurasin sarjaa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta nämä uudet käskyt tekivät minuun vaikutuksen.

Käskyt olivat:

1 Älä pelkää

2 Pidä huoli perheestäsi

3 Tee hyvin

4 Kilpaile vastuullisesti

5 Tunnista riippuvuutesi

6 Ole avoin totuudelle

7 Ole läsnä

8 Harkitse tarpeesi

9 Pelasta maa

10 Älä jätä yksin

Mielestäni nämä ovat mainio pohja myös hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle.

Jos olet samaa mieltä ja haluat ladata ne itsellesi huoneentauluksi, niin sen voit tehdä täältä.
F

 

Kuolemaan asti

Olin viime lauantaina humputtelemassa ystäväni nelikymppisiä ja T vei vierasmajaprojektia eteen päin nuorison kanssa. Ulkolaudoitus sai punamullasta uutta väriä pintaan sillä aikaa kun tämä rouva juhli punatuin huulin ystävätärtään.

Päädyimme illan päätteeksi Pori On The Rocks -tapahtumaan Kulttuuritehdas Kehräämölle, missä myös meidän häämme juhlittiin helmikuussa 2012. Paikka on entisen puuvillatehtaan tiloissa ja sitä pyörittää Rakastajat-teatteri, jonka merkitys porilaisessa kulttuurielämässä on todella suuri. Helmikuiseksi hääpaikaksi Kehräämö oli aivan täydellinen valinta!

En ollut käynyt paikassa häittemme jälkeen ja eräs Rakastajat-teatterin väestä pyörähti pikaisesti luonani ja kysyi: ”Mitä kuuluu?” Vastasin tietysti: ”Hyvää!” Johon jatkokysymyksenä kuului: ”Ootteko vielä naimisissa?” Hämmästyin kysymystä ja sain vain huudahdettua: ”Joo!” Siihen minulle vastattiin, että ei voi aina tietää. Ja näinhän se on! Elämässä tuppaa olemaan pari muuttujaa…

Jäin kuitenkin  miettimään tätä nopeaa kohtaamista ja sitä tosiasiaa, että kun meidät vihittiin avioliittoon maistraatissa ja sitten vielä siunattiin kotonamme avioliittoon, niin halusimme erikseen, että ”kuolemaan asti” tulee myös osaksi avioliittoon siunaamistamme. Pappi kyllä ensin vastusteli ja sanoi, että se ei ole tapana. Muoto ”kuolemaan asti” on yleisemmin käytössä vain kirkollisessa vihkimisessä. Saimme tahtomme läpi ja lupasimme tahtoa rakastaa kuolemaan asti!

T ei kuulu kirkkoon ja minunkin syyni kuulua kirkkoon ovat enemmän traditioihin perustuva kuin uskonnollinen. Mutta luvattu mikä luvattu. Tämä liitto kestää siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa. Ei hampaat irvessä sinnitellen – vaan nautiskellen ja toisiamme rakastaen. Olen siitä aivan varma! Epäilijät epäilkööt tykönään. Minä nautin tästä varmuudesta, joka vapauttaa tekemään suhteestamme juuri sellaisen, kun me haluamme.

F

Hääkuvakollaasi

Minun puutarhaunelmiani

Olen semmoinen wannabe-puutarhuri. Itse asiassa puutarhan laittaminen kuuluu samaan kategoriaan kuin sisustaminen ja pukeutuminen. Rakastan kaikkea kaunista ja haaveilen, että jonain päivänä taloamme ympäröi ihana, rehevä ja kukoistava puutarha. Voi olla että haaveeni on puhdasta utopiaa, mutta ei se haittaa. Joka kevät se kuitenkin iskee! Pää täyttyy kaikenlaisista puutarhaunelmista, joita sitten satunnaisesti yritän toteuttaa. T on irtisanoutunut tyystin projektista ja perheen jälkikasvu ei myöskään suo ajatustakaan kukille, kasveille tai kivetyksille. Puutarha on siis minun valtakuntaani!

Maaliskuussa alan kaivella varastoista lehtiä ja kiukuttelen TV:n puutarhaohjelmatarjonnalle. Minä haluan aloittaa unelmoimisen maaliskuussa – viimeistään huhtikuun alussa. Rakastan ruotsalaista puutarhaohjelmaa nimeltä Trädgådstisdag. Katselen sitä sekä Yle Areenasta (missä se on tällä hetkellä nimellä Puutarhamaanantai) että suoraan SVT:n nettisivuilta. Pernilla, Tareq ja John tuntuvat kaikkien yhteisten vuosien jälkeen jo miltei ystäviltä.

Huhti-toukokuussa  vierailen puutarhaliikkeissa ja kävinpä tänä vuonna puutarhamessuillakin Turussa. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat myös puutarhatouhuihin hurahtaneita. Valitettavasti  he eivät asu Satakunnassa, mutta heidän seuraansa hakeudun myös kernaasti näihin aikoihin. Erääseen paikkaan minun on päästävä joka kevät ja se on Karimaan puutarha Kokemäellä. Puutarha oli pitkään yksityisomistuksessa, mutta nykyään sitä ylläpitää Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopisto. Paikka on yksinkertaisesti niin ihana ja inspiroiva. Muistan käyneeni siellä jo lapsena äidin kanssa ja ihastuneeni sen tunnelmaan.

Yritän olla realisti. Vietämme suurimman osan kesästä saaressa, joten kesäkukkia ei todellakaan kannata haalia nurkkia täyteen. Olen myös laiska kitkemään rikkaruohoja, joten kukkapenkit eivät oikein toimi. Yritän keskittyä sipulikukkiin, joiden nousua maasta seuraan keväällä sekä monivuotisiin perennoihin, jotka selviävät pienellä hoidolla. Tottakai muutama viljelylaatikko pitää olla yrttejä ja salaatteja varten.

Talomme sijaitsee mäntymetsässä ja puutarhan ja metsän raja-alue on haastavaa. Olen monella muullakin tapaa hukassa puutarhani kanssa ja haaveilen myös ammattilaisavusta. Ehkä jonain päivänä! Mutta unelmoimisessa olen hyvä!

Kuvat ovat otettu viime viikon vierailultani Karimaan puutarhalle. Sinne kannattaa lähteä pistäytymään kauempaakin, jos vähääkään peukalo vihertää…

F

Karimaan puutarhassa Karimaan puutarhassa_1

Karimaan puutarhassa_2

Karimaan puutarhassa_3

Karimaan puutarhassa_4

Karimaan puutarhassa_5

Karimaan puutarhassa_6

Karimaan puutarhassa_7

Karimaan puutarhassa_8

Karimaan puutarhassa_9

Karimaan puutarhassa_10

Karimaan puutarhassa_11

Täydellinen aamu

Minulla on viime kuukausien aikana siunaantunut muutama keskiviikkoaamu, jolloin minun ei ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään ennen puolta päivää. Nämä aamut ovat olleet täydellisiä. Olen nukkunut pitkään. Olen havahtunut vain hetkeksi, kun talon teinit ovat suorittaneet aamutoimensa ja kadonneet opinahjoihinsa – ja jatkanut nukkumista.

Yhdeksän jälkeen olen sitten noussut sängystä ja keittänyt itselleni kahvit, lueskellut lehtiä ja katsellut tabletilta puutarhaohjelmia. On ihanaa kun saa olla yksin ajatustensa kanssa. Ja on taivaallista kun talo on hiljainen. Näin ei suinkaan ole ollut aina. T kirjoittikin eräässä postauksessa luonne-eroistamme ja ekstovertistä persoonastani. Olen siis ulospäin suuntautunut ja minulla on voimakas tarve olla muiden ihmisten seurassa.

Erottuani lasteni isästä jouduin kuitenkin tilanteeseen, missä olin joka toinen viikonloppu enemmän tai vähemmän yksin. Ensin se tuntui kauhealta ja keksinkin kaikenlaisia menoja itselleni, jotten olisi joutunut olemaan yksin. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin tietoisesti ryhtyä nauttimaan yksin olemisesta. Sain ajatuksen varmasti jostain lukemastani kirjasta. Ja ihastuin touhuun täysin. Tein erilaisia kokeiluja. Menin elokuviin yksin. Ja baariin ja teatteriiin. Vietin kokonaisia viikonloppuja yksin saaressa ja aiheutin hämmennystä. Yksin veneileviä naisia näkyy ilmeisesti edelleen melko harvakseltaan. Eräskin vanhempi mies varmisti, ettei minulla kuitenkin ole miestä veneessä, kun hän näki minun rantautuvan satamaan itsekseni. Minua nauratti. Nautin yksin olemisesta. Ja siitä tunteesta, että pärjään.

Ryhdyttyämme seurustelemaan T:n kanssa tilanne muuttui radikaalisti. Lapsia olikin yhtäkkiä neljä joka toinen viikonloppu ja vastaavasti olimme joka toinen viikonloppu tiiviisti kahdestaan. Minun lapset ovatkin aina eläneet arjen kanssani. Yhtäkkiä yksinolo ei ollutkaan automaatti. Onneksi työni on sellainen, että minulle on aina silloin tällöin järjestynyt vapaata viikolla ja lasten ollessa koulussa – olen saanut olla yksin. Niin kuin tänä aamuna. Täydellistä.

Noin parin tunnin rentoilun jälkeen laitoin itselleni brunssin. Kylmäsavulohimunakasta. Ja vielä yksi kupillinen lattea. Kipaisin ulkona hakemassa nipun ruohosipulia.  Rikoin kolme munaa ja lorautin sekaan tilkan kermaa. Seos pannuuun ja kylmäsavulohen palaset munakkaan päälle. Sitten saksin ruohosipulit lohen päälle. Murustelin vielä hieman fetajuustoa ja laitoin munakkaan päälle hetkeksi kannen. Lopuksi pyöräytin koko komeuden päälle mustapippuria ja puristin sitruunasta hieman mehua. Nautiskelin lohimunakkaan aiolin, jäävuorisalaatin ja ison latten kanssa. Yksin.

F

File 20.5.2015 17.55.41

File 20.5.2015 17.52.34




Keskiviikkobrunssi

Keskiviikkobrunssi_1

Keskiviikkobrunssi_2

Vanhasta vajasta kesähuone

Viime päivät ovat olleet täynnä touhua. Pitkään viikonloppuun on mahtunut paljon kaikkea kivaa. Meidän kesäkotimme saaressa kaipaa lisätilaa ja aloittelimme siellä tämän kesän isointa projektia. Aiomme kunnostaa vanhasta vajasta kesähuoneen, jota voi käyttää jossain vaiheessa myös vierasmajana.

Olemme molemmat melko tumpeloita remonttihommissa ja varsinkin aloittaminen on kovin haastavaa. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät miten rakennetaan ja osaavat  myös suunnitella. Olemme ikuisesti kiitollisia monelle,  erityisesti F:n veljille, joiden apu on projektissa kuin projektissa korvaamaton. Parisuhteemme näkökulmasta on tärkeää, että me molemmat tiedostamme omat vajavaiset taitomme remppahommien suhteen ja emme edes yritä tehdä asioita, joihin taitomme eivät riitä. Käännymme sujuvasti sellaisten ihmisten puoleen, joilla hommat ovat hanskassa.

Ensimmäiset yöt saaressa ovat aina jotenkin erityisiä. Yöt ovat viileitä, luonto on vasta heräämässä ja takkaan on laitettava valkea, jotta tarkenee. Toisen iho omaa vasten on kuitenkin paras lämmittäjä. Uni tulee hyvin kun kuulee aaltojen lyövän rantaan ja tuntee rakkaan itseään vasten.

F&T

Saaressa

Saaressa_1

Saaressa_2

Saaressa_8

Saaressa_4

Saaressa_5

Saaressa_6

Saaressa_7+-

Yhteinen päämäärä

Kirjoitin parisen viikkoa sitten temperamenttieroista ja nyt ajattelin vähän jatkaa aiheesta. Kuten aiemmin totesin, tulos ratkaisee, ei keinot. Parisuhteessa molempien pitäisi tietää mikä on suhteen kannalta tärkein tavoite ja pyrkiä siihen. Meillä päämääränä on pitää suhteemme jatkuvasti intohimoisena. Molemmilla meistä on tähän omat keinomme. F voi esimerkiksi suunnitella matkaa jonnekin, mutta minä muistan ottaa matkalle nippusiteitä tai ainakin pätkän narua. Jaa miksikö? No että saadaan sängyt yhteen eikä tarvitse vehdatessa pelätä putoavansa sänkyjen välistä! Toisaalta nippusiteillä ei olisi mitään käyttöä jos F odottaisi minun suunnittelevan matkoja…

Keinot yhteisen päämäärän saavuttamiseen ovat monet ja tärkeintä on että molemmilla on sama tavoite. Ja kummankin pitää luottaa toisen tapaan toimia, vaikka se poikkeaisi paljonkin omasta tavasta.

T

Parrat puhuttavat

Olen hymy huulilla seurannut mediassa pyörivää partakeskustelua. Lehdissä on ollut juttu toisensa perään hipsteriparroista ja juuri nyt kuumimpia somessa leviäviä kuvia on punapartainen lontoolaispoliisi vahattuine viiksineen. Kyllä #hipstercop.

Taisi taannoin olla juttua partojen epähygieenisyydestäkin ja siitä että partatrendi on menossa ohi. Useammassa jutussa on ollut näkökulmaa siitä, miten naiset kokevat parrat ikävinä. Vai niin.

En ole koskaan nähnyt miestäni livenä ilman partaa. Enkä haluakaan. Valokuvat, joissa esiintyy parraton T ovat minulle kuvia täysin ventovieraasta ihmisestä. Rakastan silitellä mieheni partaa ja en ole koskaan kokenut karvoja epämiellyttävinä. Päinvastoin. Tyylikäs parta on äärimmäisen seksikäs ja karismaattinen.

Seitsemän yhteisen vuotemme aikana T:n parta on muuttunut mustasta miltei kokonaan harmaaksi ja se se vasta on ihanaa. Onneksi meille trendit tulevat viiveellä ja saattavat jämähtää vallan tavoiksi. Avokadopastakin on vielä kokeilematta ja mustikoita on kerätty itse metsästä jo 70-luvulla. Parta on ja pysyy. Saattaa olla että jonakin aamuna T:n olemus on kuin Gandalfilla, mutta se ei haittaa sillä samaisena aamuna minä taidan muistuttaa enemmän Outi Heiskasta kuin ketään muuta.

F


 

Mustasukkaisuudesta

Emme ole kumpikaan perusluonteeltamme kovinkaan mustasukkaisia, mutta ei tunne meille aivan vieraskaan ole. Olen kirjoittanut siitä, miten mielelläni flirttailen ja että T suhtautuu asiaan mutkattomasti ja hyväksyvästi.  T taas ei oikein hallitse flirttailua ja mielestäni hän ei juuri edes huomaa jos saa merkitseviä katseita muilta ihmisiltä. Usein minä huomaan ne.

Mutta muutaman kerran yhteiselomme aikana olemme kumpikin viehättyneet jostakusta henkilöstä. Mitä me olemme silloin tehneet? Olemme puhuneet siitä. Ja analysoineet. Myöntäneet asian, käsitelleet sitä ja jatkaneet meidän erityislaatuista suhdettamme.

Olimme yhdessä eräässä koulutuksessa vuosia sitten ja T silminnähden ihastui erääseen naiseen siellä. Huomasin asian ja mainitsin asiasta. T myönsi että hänestä nainen oli kaunis ja todella mukava. Olin itse asiassa hänen kanssaan samaa mieltä. Kertakaikkiaan ihastuttava henkilö.

Tunsin pientä mustasukkaisuutta – omistuksen halua, mutta en antanut sen sumentaa ajatuksiani tai muokata käyttäytymistäni. Luotan mieheeni ja ymmärrän, etten ole maailman ainoa ihminen, jota kohtaan hänellä on lämpimiä tunteita. Itse asiassa koulutuksen lopuksi kävin kertomassa tälle naiselle, että sekä mieheni että minä pidämme häntä erityislaatuisena ihmisenä. Ei ollut mitenkään helppoa toimia siten kun toimin. Nainen oli minua nuorempi, kauniimpi ja hoikempi. Mutta päätin, että tämä on tilaisuus, minkä voimme kääntää meidän kaikkien voitoksi. Voitte kuvitella miten tyytyväinen tämä henkilö oli kuultuaan kohteliaisuutemme.

Mustasukkaisuus on tunne, joka oikein vaalittuna antaa jopa tietynlaista potkua ja kipinää suhteeseen, mutta jos sen antaa rehottaa se voi olla hyvin tuhoavaa ja rumaa.  Terve ja hallittu mustasukkaisuus on mielestäni osoitus myös siitä, ettei sorru pitämään toisen rakkautta itsestäänselvyytenä.

F

Saaristolaiselämä voi alkaa

Pitkä viikonloppu hurahti kovaa vauhtia, mutta paljon myös ehdittiin tehdä ja kokea. Vappu kyllä meni meiltä täysin ohi, mutta mehän juhlimmekin jo förskottivappua.

Perjantaina kaivettiin vene talvisäilytyksestä ja pestiin se. Jokaikinen kevät alan haaveilla tammi-helmikuussa siitä, että jäät lähtevät ja pääsemme taas merelle. Yleensä saamme veneen veteen viimeistään helatorstaina – ja joskus jo vappuviikonloppuna. Niin kuin tänä vuonna.

Perjantaihin kuului myös herkullinen parsa-ateria. Kotitaloudestamme puuttuu parsakattila, mutta itse pidän melkein enemmän uunissa kypsennetyistä parsoista. Päälle vain pippuria, hyvää oliiviöljyä, ilmakuivattua kinkkua ja parmesaania. Kymmeneksi minuutiksi uuniin ja valmista tuli! Kyytipojaksi espanjalaisten vieraidemme tuliaisviiniä. Helppoa, nopeaa ja voi miten hyvää!

Lauantaina aamulla kävimme vielä pikapikaa ostoksilla hakemassa mm. venevahaa ja peräöljyä. Ja puolen päivän jälkeen sitten hyppäsimme bussiin ja köröttelimme sateiseen ja kylmään Helsinkiin. Kampista sipsuttelimme sateenvarjot  heiluen Eliteen syömään. Nauratti kun alkujuomaksi tilasimme kuumat rommit. Varsinainen vappujuoma. Ystävämme suositteli meille Eliteä, eikä turhaan. Tämä Tauno Palon suosikkiravintola oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Alkupalaksi söimme aivan loistavan ahvenkeiton ja pääruuaksi klassisen vorcshmackin. Palvelu oli ystävällistä, ruoka hyvää ja ilmapiiri rauhallinen ja jollakin tavoin hienostunut olematta kuitenkaan jäykkä. Oli muuten hauskaa kun ravintolan henkilökunnassa oli useampi melko iäkäs työntekijä.

Pienessä hiprakassa kävelimme kansallisoopperaan. T:lle kerta oli ensimmäinen. Itse olin käynyt kerran aikaisemmin katsomassa balettia – Joutsenlampea tietenkin. Siitäkin oli jo ikuisuus. Aida oli hieno. Niin kuin arvelimmekin livenä ooppera saa aivan uuden ulottuvuuden. Varsinkin joukkokohtaukset olivat huikeita. Myös solistit loistivat taidoillaan. Ehdimme hyvin Turun bussiin ja pääsimme suhteellisen ajoissa nukkumaan kaupunkikotiimme.

Sunnuntaina sitten ajoimme kiireesti Satakuntaan huoltamaan veneen perämoottoria ja vahaamaan paatin kylkeä. Varsinaista parisuhdeaikaa. Iltapäivällä  saimme veneen laskettua ja piipahdimme nopeasti mökillä. Saaristolaiselämä on nyt virallisesti aloitettu. Täydellistä.

F

Parsaa

Parsaa_1

Parsaa_2

Merelle

Merelle_1

Merelle_2

Merelle_3

Merelle_4

Merelle_5

Merelle_6

Merelle_7


Merelle_8

Merelle_9