kesäkuu | 2015 | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Ranta-aitta

Posted on 29 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

En voi käsittää. Esitin veljelleni ja T:lle niin vienon toiveen kuin ikinä pystyin siitä, miten hienoa olisi että pitkään suunniteltu projekti Suulista ranta-aitta alkaisi tänä keväänä. Olisin ollut aivan innoissani jos alkuperäinen toiveeni siitä, että röttelö saadaan suoristettua ja sinne saadaan uusi lattia olisi toteutunut. Ajatukseni nimittäin oli se, että tänä kesänä juhlimme isäni loistavia mökkikauppoja vuodelta 1975. Kesäpaikkamme nelikymppisiä siis. Ja siihen hommaan olisi riittänyt kutakuinkin suora lattia.

Joskus tässä maailmassa tapahtuu asioita, jotka saavat siiveet alleen – ja toteutuvat kevyen vaivattomasti nopealla aikataululla ilman vastoinkäymisiä. Saimme veneen laskettua vappuna ja veljeni kävi tsekkaamassa tarkemmin vaja-paran tilanteen. Viikkoa myöhemmin tölliä nitkuteltiin parrujen kanssa ylöspäin ja vanha lattia sai kyytiä. Toukokuun lopulla T ja nuoriso laittoivat uudet punamullat pintaan ja vaja alkoi näyttää jo aika somalta suorana ja ryhdikkäänä, ulkovuori terveen punakkana.

Kesäkuun alussa sain tilattua veljeni avustuksella puutavarat ja lautan sekä sovitettua kaikkien osapuolien aikataulut. Puutavara, murskeet, kuivabetoni, betonimylly ja vähän muutakin tavaraa rantautuivat mansikkapaikkaamme 5. kesäkuuta valtavan proomun kyyditsemänä. Veljeni, Trubaduuri, serkkuni ja osa suvun nuorisoa painoivat kesäkuun aikana usemman päivän vaihtelevin kokoonpanoin – ja hommat etenivät. Ensin tehtiin uusi runko ja valettiin pilarit perustuksiksi. Sitten olikin aika tehdä uusi lattia, laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen ja laittaa seinät. Valitsimme seinä- ja kattomateriaaleiksi pohjamaalattua räystäslautaa sillä ajatuksella, ettei sille tarvitse tehdä sitten mitään. Kattoon iskettiin tervapaperia lautojen alle ja niin se syntyi – meidän ranta-aittamme. Nimen keksi eräs ystävämme.

Viikko sitten me kävimme Trubaduurin kanssa tositoimiin. Maalisuti ja ruuvinväännin viuhuivat. Lattia maalattiin myös valkoiseksi, kuten myös vanhat kattoparrut. T alkoi tulla sinuksi kaapan eli katkaisusirkkelin kanssa ja hän pykäsi aittaan haluamani vaatealkovin, jonka sivuun syntyi myös hylly. Into ei laantunut ja seuraavaksi mies rakensi pöydän. Suuren, tukevan ja kauniin pöydän, jonka ympärille mahtuu helposti kymmenen henkeä. Täytyy sanoa, että en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut että kaikkea rakentamista vieroksuva mieheni tekisi moista – ja vielä innoissaan ja tyytyväisenä.

Ranta-aitasta puuttuvat terassi, sähköt, tekstiilejä, tuoleja, petivaatteita ja pihapiiri vaatii vielä siivoamista, mutta minulle unelma on valmis! Nuoriso ja vieraat saivat kaivattua lisätilaa ja lisäksi saimme mahtavan paikan istua iltaa yhdessä ikävän sään sattuessa. Uusi aitta vapautti myös päämökin niin kutsutun peräkammarin makuuhuoneeksemme, mikä on aivan loistava asia meidän kahden (rakkaus)elämämme näkökulmasta!

Tässä oli alkutilanne.

Rakkaudesta mereen

Posted on 27 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Eräänä alkukevään päivänä vuonna 1975 edesmennyt isäni tuli tohkeissaan kotiin. Minä en tilannetta muista – olin vajaa 3-vuotias, mutta asiasta kerrottiin monesti jälkeen päin. Isäni kertoi, että hän oli tehnyt tarjouksen pienestä mökistä meren rannalla ja tarjous oli mennyt läpi! Äitini oli huutanut että, et voi ostaa mökkiä ilman, että hän on nähnyt sen! Isäni oli vastannut, että sen näet sitten kun jäät ovat lähteneet. Nyt on vain saatava rahat kasaan.

Äitini tyytyi kohtaloonsa ja näki perheemme mansikkapaikan myöhemmin keväällä vasta kun se oli oikeasti meidän. Vanhempani toimivat pienyrittäjinä ja kalastajamökki saaristossa oli pakopaikka, jonne tultiin aina kun vain ehdittiin. Lapsuuteni kesät olivat täynnä uimista, saunomista, halstrattuja silakoita, iniseviä hyttysiä, purjehtimista jollalla, veneilyä, kortin pelaamista, radiokuunnelmia, finnhitsejä, kalastamista, ystäväperheitä, yhdessäoloa ja kesäelämää Luvian saaristossa.

Vuonna 1995 isäni menehtyi äkillisesti akuuttiin leukemiaan 59-vuotiaana ja päädyimme yhdessä äitini ja veljieni kanssa että kesämökki jäisi minulle ja äidilleni. Äitini ei osannut edes uida kun hän hyppäsi merihullun isäni kanssa mökkielämään ja myöhemmin myös purjehtimaan. En usko että äitini koskaan katui että suostui mökin ostamiseen.

Vuosien kuluessa mökkeily äidilläni kuitenkin hiljalleen väheni ja vuonna 2005 sovimme, että lunastan äitini osuuden pois. Olin juuri eronnut ja luopunut sillä erää monesta unelmastani. Ikioma veneeni Kyllikki ja kesäpaikka saaristossa muodostuivat lasteni ja minun pysyväksi keitaaksi. En pystynyt tarjoamaan lapsilleni omakotitaloelämää koko heidän lapsuutensa ajaksi, mutta mansikkapaikka saaressa on pysynyt läpi heidän elämänsä. Ulkomaan matkat karsiutuivat perheemme elämästä moniksi vuosiksi, mutta aina kun pistin puntariin kesäpaikkamme ja muut huvitukset, niin mökki ja vene vetivät pidemmän korren, vaikka välillä vuosi vene ja välillä mökin katto. Kaivosta löytyi käärmeitä ja hyttyset kiusasivat mukulat ja minut itkun partaalle. Rakkaus mereen kuitenkin voitti kaikki vastoinkäymiset.

Kun sitten keväällä 2008 laitoin profiilini nettideittipalveluun, niin ensimmäisessä kappaleessa oli lause: ”Rakastan merta.” Trubaduuri kirjoitti minulle ensimmäisessä viestissä: ”En voi sanoa rakastavani merta, enkä muutenkaan taida olla sellainen mies, jota etsit…”

Siitä on nyt seitsemän vuotta. Trubaduuri suoritti saaristolaivurikurssin viime talvena. Kun mietimme miten ja missä vietämme kesälomamme – molemmille on selviö, että vietämme siitä mahdollisimman suuren osan merellä.

PS Jos saaristolaiselämme kiinnostaa, niin parhaiten sitä voi seurata Instagramissa: https://instagram.com/flirttimaisterijatrubaduuri/.

Amsterdam – osa IV

Posted on 24 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Viimeisen päivän pyhitimme kulttuurille ja valitsimme kaupungin kaikista museoista kohteekseemme Vincent Van Gogh -museon. Loistava valinta – ja voi miten surullinen elämäntarina! Van Gogh oli nero, jonka kiihkeä luomiskausi kesti vain muutaman vuoden. Taiteilija myi elinaikanaan vain yhden teoksen. Mielen sairaus ajoi hänet ampumaan itseään, jonka seurauksena hän myös menehtyi. Lisää Van Goghin elämästä voi lukea vaikkapa täältä.

Yksi Van Goghin tunnetuimpia teoksia on Makuuhuone Arlesissa. Päädyin ostamaan eräiltä markkinoilta hameen, jossa kyseinen taideteos on printattuna. Nyt ei siis tarvitse kuin sonnustautua hameeseen ja ajatukset lentävät Amsterdamiin, jonne on aivan pakko päästä uudestaan!

Amsterdam – osa III

Posted on 22 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Amsterdam on monenlaisen kukkaiskansan kohtaamispaikka. Tulppaaniaika oli jo mennyt ohi, hippiäkään tästä rouvasta ei oikein tahdo enää saada, vaikka miltei pystyin kuvittelemaan itseni Trubaduurin kanssa loikoilemaan Lennonin ja Onon tapaan Hiltonin valkeisiin lakanoihin ja vaatimaan maailmaan rauhaa.

Koen kuuluvani kuitenkin wannabe-puutarhurina ja kauniiden kukkien suurena ihailijana kukkaiskansan johonkin lahkoon, joten Amsterdam todellakin oli minun kaupunkini. Kukkatori oli aivan hotellimme vierssä ja se veti minua puoleensa kuin kimalaista konsanaan. Kävelimme ympäri kaupunkia ja se on täynnä kukkia. Ihasteltavaa siis riitti.

Kaupungin puistot ovat myös kokemisen arvoisia, emme ehtineet Vondelparkiin, vaikka moni sitä suositteli. Ensi kerralla sitten! Huomaan muuten kerta toisensa jälkeen palaavani Aibnb:n sivustoille tsekkailemaan asuntoja Joordanista. Minun sydämenihän on kohta pieninä murusina maailmalla – on niin paljon ihania paikkoja!

Hankoon!

Posted on 21 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Jatkan vielä Amsterdamin matkastani myöhemmin, mutta sitä ennen minun on vietävä teidät kanssani Hankoon. Keskiviikkona ennen juhannusta T:n vielä paiskiessa töitä minä hyppäsin aamulla Turusta junaan. Sitten pysähdys Karjaalla ja junan vaihto. Turusta vajaassa kahdessa tunnissa olin paikassa, jossa en ollut koskaan ennen ollut ja joka vei sydämeni kertaheitolla.

Pienen kiertolenkin takia onnistuin saapumaan rannan kautta ystäväni Kirjatoukan ja hänen perheensä kotiin, kauneimpaan ja viihtyisimpään kivirötiskään, missä olen eläissäni vieraillut. Siellä rouva odotti minua shampanja kylmässä – valmiina viettämään kanssani kokonaisen päivän kaikkien kiireidensä keskellä.

Kirjatoukka ja minä olemme tuoreet ystävät – tunteneet toisemme vasta vuoden päivät. Minä ole seurannut heidän blogiaan jo muutaman vuoden ajan ja rakastan Kirjatoukan tekstien ja Herra Kameran kuvien tunnelmaa. Elämä niissä on kaunista, arki esteettistä, kuvat upeita, tekstit oivaltavia, teräviä ja lempeitä olematta kiiltokuvaa ja höttöä. Kirjatoukka ja Herra Kamera yksinkertaisesti sulostuttavat blogillansa minun ja muiden lukijoidensa elämää. Suosittelen tutustumaan. Saatat blogin innoittamana löytää itsesi Ranskasta – tai vaikkapa Hangosta.

Juotuamme lasit tyhjiksi (rehellisyyden nimissä kahdet) ja kierrettyämme talon suuntasimme Hangon ostoskadulle, Vuorikadulle, missä Kirjatoukka pyörittää ystävänsä kanssa tämän kesän Mrs Jones -kesäkauppaa. Ihastuttava pikkuputiikki täynnä Joneskan valitsemaa sisustustavaraa, koruja ja muotia. Ihana.

Kävellessämme pitkin Hangon keskustaa Kirjatoukka vei minut piipahtamaan useaan suloiseen paikkaan kuten Hotel Regatan sisäpihalle, Pursiseuran kattoterassille, pienen laventelipuutarhan ohi kirjaston nurkilla ja niin edelleen. Näin muutamassa tunnissa toinen toistaan kivempiä paikkoja ja ihastelin kaikkea silmät ymmyrkäisinä. Voi Hanko!

Pitkän pohdinnan jälkeen Kirjatoukka vei minut lounaalle Origoon, jonka terassilla nautimme mainion lounaan ja kyytipojaksi kiskaisimme Jolie-Pitt & Perrin Miraval Rosé 2014 -roseviiniä. Erityiset hetket vaativat erityiset juomat. Aurinko hemmotteli meitä aivan lounaan loppumetreille saakka ja parin pisaran saattelemana lopetimme aterian espressojen kanssa Origon viehättävän ravintolan sisätiloissa.

Mutta koska olimme Hangossa sade loppui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt edes alkaa ja pääsimme jatkamaan citytouria. Itäsataman iltatorin myyjiä oli kerääntynyt rantaan ja osa rannan kojuista oli avannut ovensa. Löysin loistavan tuliaisen T:lle josta lisää myöhemmin. Iltapäivämme jatkoi Hangon Kasinolle katsomaan juhannussalkoa ja sieltä Bellevuen rantaan. Pitsihuvilat toisensa perään saivat sydänalassa läikähtämään. Niin kauniita. Pittoreskejä suorastaan. Yritin tallentaa kamerallani edes jotain.

Yhtäkkiä löysin itseni kyynelehtimässä Hangon kylpylän salista, minne Kirjatoukan ystäväpariskunta huuteli meidät rannasta kuljeksimasta. Rouva istahti yksintein ränsistyneen flyygelin ääreen ja alkoi soittaa Hangö-valssia, joka on minulle tutumpi Leila, Leila -sanoituksella. Mutta alunperinhän se on ylistys tälle mahtavalle pikkukaupungille, mihin minun on päästävä uudestaan. Haluan näyttää tämän paikan myös T:lle joka on ollut yhtä onneton Hangon suhteen kuin minäkin. Hänellä tämä kaikki on vielä näkemättä.

Kirjatoukka voivotteli hieman sitä, että ehdimme nähdä niin vähän. Ja minä tunsin suurta onnen tunnetta. Minulla on monta syytä palata tähän paikkaan uudestaan. Ja loppuelämä aikaa. Kiitos. Kiitos tuhannesti.

Junassa Turun kotiin istui onnellinen nainen, siemaili valkoviiniä ja selaili Kirjatoukan lehtikasasta nappaamiaan lehtiä.

Alkukesäni on ollut täynnä reissaamista ja mukavia hetkiä. Ja seuraavana minua odotti juhannus perheen kanssa saaressa ja kuusi kokonaista viikkoa yhdessä mieheni kanssa. Vain esikoinen puuttui joukosta, mutta hän oli hankkimassa kokemuspisteitä maailmalla ja se vasta ilahdutti mutsia.

Amsterdam – osa II

Posted on 16 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Olin kuullut paljon hyvää Jordaan-kaupunginosasta ja De 9 Straatjesta eli yhdeksän kanaalikadun kokonaisuudesta, jossa on paljon pikkuputiikkeja, taidetta, designea ja kahviloita. Sunnuntaina, juuri ennen kuin silmät sulkeutuivat, löysimme I amsterdam -sivuston ja sieltä tiedotteen, että Jordaanissa on isot markkinat aina maanantaisin ja siellä on myynnissä erityisesti kankaita. Sinne siis.

Olin varautunut suhteellisen kevyellä matkalaukulla sillä ajatuksella, että löydän tulevaan kesämajaamme kivoja juttuja. Tarvitsimme sinne mm. tilanjakajaksi tukevan kankaan. Emme tarvitse enää: Westraatilta löytyi täydellinen kangas tarpeisiimme – ja paljon muutakin.

Amsterdamin viehättävyys koostuu monestakin seikasta: kanaaleista, vanhoista kapeafasadisista taloista, yhtenäisestä kaupunkimiljööstä, taiteen, kirjallisuuden ja designin väkevästä läsnäolosta, rennosta ilmapiiristä, polkupyöristä ja siitä, että turistina pääsee kävellen joka paikkaan. Monet Amsterdamin kävijät kehottivat vuokraamaan fillarit ja ottamaan kaupungin haltuun pyörän selästä käsin. Minusta oli kuitenkin ihanaa kävellä rauhallisesti pitkin katuja, kurkistella putiikkien näyteikkunoista tai piipahtaa sisään, kuvata, ihastella – niin ja väistellä valtavalla vauhdilla ohi kiitäviä pyöräilijöitä.

Hintataso oli mielestäni hieman edullisempi kuin Suomessa, joten markkinoilla tuli selkeästi tunne että tekee löytöjä. Ja se se vasta on ihana tunne! Palaan tuliaisiin myöhemmoin, kunhan saamme ne paikoilleen kesähuoneessa. Lounas kuittaantui lohivoileivällä ja valkoviinillä. Ja taas jaksoi kulkea pitkin Amsterdamin kapeita katuja ja ihastella kaupungin tarjontaa!

Ostimme kollegani kanssa hotellihuoneemme somisteeksi valtavan hortensian kukan, jota oli kiva ihastella ja samalla seurata kupungin elämää myös huoneemme ihanasta ikkunasta. Niin ja kylmä prosecco maistui taivaalliselta kaiken kävelemisen jälkeen – kuten myös uni!

T sanoi viikonloppuna, että olen muuttunut yhdessä asiassa seitsemän yhteisen vuotemme aikana ja se on nukkuminen. Entinen iltakukkuja sammahtaa usein viimeistään kymmeneltä. Niin myös Amsterdamissa.

Amsterdam – osa I

Posted on 15 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Pakkasin kapsäkkini mahdollisimman kevyesti viime lauantaina ja lähdin hieman haikeana neljän päivän reissulle Damiin. Haikeana siksi että T jäi jatkamaan kesähuoneprojektia ja painamaan töitä kun rouva lähti rilluttelemaan ihanaan Amsterdamiin.

Haikeus katosi pian, sillä sunnuntai oli lämmin ja kaupunki aivan ihastuttava. Olin reissussa muutaman kollegan kanssa ja matkan tarkoituksena virkistäytyminen. Ja minähän virkistyin. Sunnuntaina teimme pienen kanaaliristeilyn, jonka parasta antia upean kaupunkimiljöön katsastamisen lisäksi oli ihastella paikallisia veneidensä ja piknikeväidensä kanssa vetten päällä. Lämmin sunnuntai oli vetänyt väen vesille nautiskelemaan. Ja sen taidon amsterdamilaiset kyllä osaavat!

Hotellimme oli loistavalla paikalla ja meillä oli huikea näkymä ikkunastamme kanaalin ja kadun risteykseen. Läheltä löytyi ihastuttava viinikauppa, missä oli laitettu proseccoa kylmään juuri minua varten. Flirttaillakin siellä osattiin. Sunnuntai päättyi kylmän kuplivan kera melko aikaisin. Kaduilta kantautui iloisia ääniä ja huudahduksia, joihin oli helppo nukahtaa. Maanantai ja markkinat odottivat. Univelat oli nukuttava pois…

Ai niin. Paikalliseen tapaan syötiin lounaaksi voileipiä ja illalla sushia. Ruokakuvat jäivät ottamatta.

Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Posted on 5 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Olimme tavanneet T:n kanssa vain muutaman kerran ja tunsin heti ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen todella voimakasta vetoa häntä kohtaa. Oliko se sitten ihastumista vai rakastumista – sitä on mahdotonta määritellä? Siitä huolimatta ajauduin tilanteesen aivan suhteemme alkumetreillä, että vietin intiimin illan erään toisen miehen kanssa.

Olemme molemmat kirjoittaneet täällä blogissa miten tärkeää on olla rehellinen parisuhteessa. Minä en sitä ole aina ollut ja jätin kertomatta illastani T:lle. Ei tullut sopivaa hetkeä. Sitten asia jo unohtuikin, mutta pulpahti aina välillä pintaan, kunnes vuosi sitten kerroin miehelleni kuuden yhteisen vuoden jälkeen suudelmistani toisen miehen kanssa.

En oikeastaan siinä hetkessä ajatellut T:n reaktiota, vaan halusin päästä eroon salaisuudestani. Se miten T kuitenkin suhtautui asiaan oli uskomaton. Hänen mielestään emme oikeastaan vielä seurustelleet silloin ja meillä oli ikään kuin koeaika menossa. Emme olleet luvanneet toisillemme mitään. Sopimukset tehtiin vasta myöhemmin.

Helpotus oli aivan valtava. Rakastan ja kunnioitan miestäni hänen suhtautumisensa takia jos mahdollista niin entistäkin enemmän. Olen varma että jotakin myös vapautui minussa. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta mielestäni kannattaa tunnustaa. Jo silloinkin kun miettii pettämisen mahdollisuutta.

Petos ja valheellisuus ovat olleet pinnalla ajatuksissani kun sain viime viikolla tietää entisen opettajani syyllistyneen taidehuijauksiin. Pidin tästä opettajasta hyvin paljon ja tuntuu uskomattomalta että hän valitsi elämäänsä petoksen, jopa keskeiseksi elementiksi.

Jokainen meistä syyllistyy valkoisiin valheisiin tai siihen, että jättää asioita kertomatta. Mutta miksi? ” Valheellä on lyhyet jäljet”, sanotaan ja : ”Rehellisyys maan perii.” Niinpä.

Onni on saada jakaa – kaikki

Posted on 2 kesäkuun, 2015 by flirttimaisteritrubaduuri

Meillä on yksi ystäväpariskunta, jonka kanssa ystävyytemme muodostui heti ensitapaamisesta lähtien poikkeuksellisen avoimeksi. T on tuntenut pariskunnan ikuisuuden, F vasta vaivaiset seitsemän vuotta.

Puhumme heidän kanssa kaikesta ilman mitään kontrollia. Välillä olemme asioista eri mieltä, useimmiten emme. Puhumme myös seksistä, politiikasta ja uskonnosta ilman, että pitää millään tavalla varoa sanomisiaan. Heidän liittonsa on onnellinen, intohimoinen ja lämmin – ja se on kestänyt ikuisuuden.

Emme edes tienneet että tämmöinen pariskuntien välinen ystavyys on mahdollista. Mutta on se.

Vietimme näiden ihmisten luona viikonloppuna pitkän illan, kävimme välillä omassa kaupunkikodissamme nukkumassa ja jatkoimme sunnuntaibrunssia myöhään iltapäivään.

Voi meitä – onnellisia! Kiitos.

F&T

Flirttimaisteri & Trubaduuri

Blogi jossa pääteemoina ovat intohimo parisuhteessa sekä rakkaus ja seksi

Month: kesäkuu 2015