Onnen murusia

”Se kel onni on, sen kätkeköön.”  Tämän sananparren sisältö on iskostunut 70-luvulla syntyneen, satakuntalaisen maalaistytön sieluun aika lujasti. Some-aika ja blogi, jonka keskeinen sisältö on se, että eläminen onnellisessa parisuhteessa on totta ja mahdollista, on jotain ihan muuta. Voisi olla dilemman paikka.

Minun vanhempieni avioliitto oli onnellinen ja intohimoinen aivan loppuun asti, mutta eivät he siitä meteliä pitäneet. Ei ollut tapana. Mutta kyllä me lapset ja lähipiiri tiesimme, että vanhemmillani oli hyvä meininki. Edesmennyt isäni sanoi usein että lapset ovat vain käymässä, mutta hänen ja hänen vaimonsa liitto on ikuinen. Ikuisuus jäi lyhyeksi, sillä isäni menehtyi vain 59-vuotiaana muutama kuukausi ennen heidän 30. hääpäiväänsä. Isäni ajatus on tullut osaksi myös minun ja T:n liittoa. Lapset ovat osa suhdettamme, mutta tosiasia on että reilun kolmen vuoden päästä koko kvartettimme on täysi-ikäinen. Huikeaa seurata miten ja minne he lähtevät nuoruudesta aikuisuuteen.

Mutta tuohon onnen kätkemiseen. En usko siihen alkuunkaan. Enää. Kun elin sinkkuvuosia ja uskoni rakkauteen ja parisuhteeseen oli todella koetuksella hakeuduin tietoisesti onnellisten pariskuntien piiriin ja imin heistä uskoa rakkauteen. Onnellisuus luo onnellisuutta. Niin uskon. Siksi tämä blogi. Vanhempieni rakkaustarinaan palaan vielä. Aikomukseni on syksyn mittaan ryhtyä kirjoittamaan sarjaa muiden pariskuntien rakkaustarinoista. Aloitan sarjan vanhemmistani. Miltäs kuulostaa?

F

Tyypillinen mies

En koe olevani tyypillinen mies. Toisaalta, mikä sitten on tyypillinen mies? Tehdäänpä luettelo tyypillisen miehen (näkyvistä) ominaisuuksista ja verrataan  niitä omiini:

Tyypillinen mies:

On kiinnostunut autoista (en ole)

Katsoo telkusta urheilua ja formuloita (tykkään katsoa Downton Abbeytä)

Osaa rakentaa talon (osaan rakentaa pöydän ja käyttää kaappasahaa)

Ei liikutu paitsi silloin kun Suomi voittaa jääkiekon MM-kisat  (vollotan joka kerta kun näen Les Miserables -musikaalin)

Tykkää toimintaelokuvista (harvemmin katson, mutta joistakin kyllä pidän)

Käyttää Excel-taulukoita asioiden järjestämiseen (joskus käytän)

Ja niin edelleen. Ihan hölmö lista suoraan sanoen. Ei ole olemassa mitään tyypillistä miestä, mutta varmaan on paljonkin miehiä, jotka kokevat että heidän täytyy olla tietynlaisen muotin mukaisia. Ehkä siksi en koe olevani ”tyypillinen mies” koska minulla ei ole paineita toteuttaa mitään ennalta määrättyä mieheyttä. Mistä niitä paineita miehille sitten tulee? Sitä sietää pohtia itse kunkin.
T

  

Vaateostoksilla

Emme tiedä miten muut pariskunnat hoitavat vaateostokset, mutta meillä hoidetaan homma pääsääntöisesti yhdessä. Joskus F tosin tilailee salaa jotakin nettikaupoista tai käy itsekseen kaupoilla, mutta T:n vaatteet ostetaan yhdessä ja pääsääntöisesti vielä samasta vaateliikkeestä, nimittäin Porin Ratsulasta.

Homma menee likimain joka kerta samaa kaavaa noudattaen. Ennen ostoksille menoa mietitään, mitä tarvitaan. F ryhtyy heti miesten osastolle päästyään skannamaan tarjontaa ja on haukkana varsinkin aletankojen äärellä. T katselee hetken hieman hämillään vieressä kunnes F passittaa hänet sovituskoppiin. Hetken päästä T saa koppiin läjän vaatteita, joita hän sitten sovittelee. Ratsulassa saa myös aina asiantuntevan myyjän avuksi. Joidenkin vaatteiden kohdalla käydään pientä vääntöä. F haluaisi välillä että T vähän enemmän irrottelisi vaatteidensa kanssa ja kokeilisi pikkasen erikoisempia väri- ja vaateyhdistelmiä. T on melko konservatiivinen pukeutuja. 

Joskus vääntö kannattaa. Niin kuin tänään. Punavalkoruutuinen kauluspaita oli F:n mielestä ihan supperkiva ja T oli sitä mieltä, että se oli ihan ok.

F&T

   
 

Onnea ja onnettomuuksia

Kesä 2015 rupeaa olemaan loppusuoralla lomien suhteen. Viikko vielä ja T kerää roippeensa ja muuttaa viikoiksi kaupunkikotiin, nuoriso aloittaa koulut ja F:kin palaa töihin ja opintojen pariin. Kesähän ei mihinkään vielä tietenkään lopu… Mutta muuttaa muotoaan.

Meillä kesät ovat oikeastaan yhtä juhlaa – satoi tai paistoi, oli helle tai ei. Saammehan olla yhdessä. Parasta on se, että vierestä löytyy rakas ihminen jokaisena aamuna kuuden viikon ajan. Välillä herätään saaresta, välillä kotoa, kerran tänä kesänä hotellistakin ja muutamana aamuna Turun kodista. Niin ja kiire ei ole. Aamun venyvät ja paukkuvat niin nuorisolla kuin meilläkin.

Onni on ollut läsnä myös onnettomuuksissa. F läikytti kiehuvat pekonirasvat päälleen, mistä selvittiin muutaman viikon hopeahoidolla. Hyvien ystäviemme mökkivierailu luonamme sai traagisen lopun heidän törmättyään moottoripyörällä hirveen. Molemmat selvisivät hengissä, mutta eivät vammoitta. Kiitollisuus siitä että molemmat ovat hengissä on valtava ja katkenneista luista, kipseistä ja leikkauksista kyllä selvitään. 

F:n äiti mursi jalkansa toissapäivänä. 77-vuotias tehopakkaus suree metsään jääviä marjoja ja me olemme helpottuneita, ettei käynyt pahemmin. Ystäväpiirissä on jouduttu kiirellisesti selkäleikkaukseen ja toivuttu eroista. Kaiken keskellä monesta suunnasta on huokailtu kylmää kesää ja sadateltu sateita. Emme ole liittyneet tähän kuoroon. Päinvastoin.

Onnettomuuksien keskellä olemme huokailleet onnesta. Rakkaat selvisivät. Nuoriso kasvaa ja kehittyy. Olemme saaneet valtavasti apua projektiimme saaressa ja nauttineet ystävien ja läheisten kanssa kesäpäivistä ja – öistä mökillä ja uudessa ranta-aitassa. Kesän maut ja tuoksut ovat huumavia ja luonto on edelleen niin kauniin   vehreä. Yhdessä on hyvä olla ja seitsemän vuoden kriisi on tainnut unohtaa meidät.
Meille tämä kesä on ollut onnen kesä.

F&T

  

  

  

  

  

  

  

  

  

Pori Jazz 2015

Päädyimme pitkän fiilistelyn jälkeen launtaina Kirjurinluodolle Pori Jazzeille. Pori Jazz -festivaali juhli tänä vuonna 50. festivaalivuottaan ja me saimme tästä juhlahumusta osamme. Vaikka asummekin Porin lähellä niin Pori Jazzit eivät suinkaan automaattisesti kuulu kesäämme. Monena vuonna olemme jääneet saaristoon nauttimaan heinäkuun helteistä – tai kesäpäivistä ainakin. Mutta eilen me siis suuntasimme Poriin ja emme kyllä katuneet!

Aino Venna on kuulunut F:n suosikkilaulattajattariin ja useamman vuoden ajan. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Kellokoskella kun Aino Venna soitti ja lauloi samoissa kesäkinkereissä kuin Trubaduuri. F ihastui heti. Porissa Aino Vennalla oli kunnia avata lauantain musiikkitarjonta päälavalla ja voi miten me nautimme. Aurinko paistoi ajoittain pilvien takaa ja Aino Vennan ääni hiveli korviamme. Koko orkesterin kokoonpano oli mainio ja musiikki ihanaa. Keikka päätyi Suzetteen, joka on yksi F:n suosikeista.

Lokki-lava on taas osa Pori Jazzia ja pyhitetty puhtaasti jazzille. Vettä vihmoi, mutta löysimme päämme päälle suojan ja nautimme Jukka Perkon musisoinnista orkestereineen. Seuraavaksi jo riensimmmekin taas päälavalle, jossa veti meille entuudestaan täysin tuntematon Liv Warfield mahtavan orkesterin kanssa hienon esityksen. Upeaääninen nainen – ja mikä lavakarisma! Sadekin väistyi tämän naisen tieltä.

Lepuuttelimme välillä korviamme, mikä onnistuu kyllä valtavalla festivaalialueella mainiosti. Tuttuja oli kiva tavata ja moikata. Säästelimme itseämme meidän pääesiintyjäämme varten. Buena Vista Social Club on jäähyväiskiertueella. Osa tämän legendaarisen orkesterin jäsenistähän soittelee jo pilven reunalla, mutta kokoonpanossa on jäljellä monta legendaa. Emme taida koskaan unohtaa, miten Omara Portuondo tuli lavalle ja lauloi meidän sieluumme. Liikutuimme molemmat kyyneliin ja ihokarvat nousivat pystyyn todellisen suuruuden karisman ja äänen äärellä. Huikea kokemus.

Lauantai-illan pääesintyjähän oli Robert Plant ja mahtava oli energia tälläkin artistilla orkestereineen. Me emme vain oikein olleet enää vastaanottavaisella päällä ja hiippailimme hämärtyvässä illassa auton luo ja pois musiikkia raikuvasta kaupungista. Me olimme kylläisiä musiikista, tunnelmasta ja festarifoodista. Kiitos Pori Jazz 2015! Luulenpa että emme pysy poissa ensi vuonna.

F&T

Pori Jazz

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  

Mutkat suoriksi

Saamme usein kehuja mutkattomuudestamme. Mutkattomuus ilmenee meillä monella tavalla ja se pitkälti ohjaa elämäämme. Kun menemme kylään isolla porukalla, saatamme tuoda ruokaa mukanamme ihan vain siksi, kun tiedämme kuinka paljon meillä kuluu ruokaa päivittäin: joka aterialla menee kilo lihaa kun koko perhe on koolla. Ja kun meille tullaan kylään, tarjoamme vieraanvaraisuuttamme ihan vaan sen tarjoamisen ilosta. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Samaa mutkattomuutta harjoitamme myös parisuhteemme sisällä. Suhtautumisemme seksiin on hyvä esimerkki. Meillä on lukko makuuhuoneen ovessa, jotta jälkikasvu ei näe ihan kaikkea, vaikka pussaillaankin heidän nähden… Se joka meistä kahdesta tulee illalla viimeisenä sänkyyn yleensä lukitsee oven. Välillä huomataan, että kumpikaan ei juuri sillä kertaa tarvitse seksiä, jolloin toinen meistä nousee sängystä avaamaan oven ja ruvetaan nukkumaan. Välillä taas vain minulla on haluja kun taas F:lle on sillä kertaa periaatteessa samantekevää saisiko sinä iltana vai ei. Silloin F voi sanoa: ”kyllä sun täytyy panna jos kerran panettaa” Ei siis aina molempien tarvitse saada. Emme myöskään allekirjoita sanontaa ”nainen ensin makuuhuoneessa”. Ja välillä käy myös toisinpäin ja silloin huolehdin että saan vaimoni tyytyväiseksi sängyssä. Olemme itse asiassa molemmat sitä mieltä, että ylipäänsä mitään sääntöjä ei seksille saisi olla.

Siis mutkat suoriksi!

T

”Joo mä oon sun Jacques Cousteau…”

Minulla on muutama television luoma pinttymä liittyen miehen ulkoiseen olemukseen.  Sen verran olen aiheesta keskustellut ystävättärieni kanssa, etten ole ainoa. Kummityttöni äidin kanssa jaamme itse asiassa yhden seikan. 90-luvun lopulla televisiosta tuli ruotsalainen sarja nimeltä Saaristolaislääkäri. Ystäväni ja minä olemme täysin samaa mieltä  siitä, että merellä kulkeva mies, jolla on korkeakauluksinen harmaa villapaita ja sänki/parta ovat kertakaikkisen vastustamaton yhdistelmä! Sarja tuli muutama vuosi sitten Yleltä ja pakotin T:n katsomaan sarjan, jotta hän ymmärtäisi…

    

 
Ensimmäisenä jouluna nimittäin annoin T:lle korkeakauluksisen neuleen lahjaksi.  Juoksin koko Rovaniemen läpi sitä etsiessäni, sillä Lapissahan minä silloin  asuin ja ostin mielestäni likimain Johan Steen eli Saaristolaislääkäri-tyyppisen puseron. No okei, harmaata ei löytynyt ja pusero oli puuvillaa. Mutta korkeakaulus siinä oli ja fiilis oikea. Mutta T:pä ei oikein tullut lahjani kanssa sinuksi. Se oli liian valkoinen ja vähän väärän mallinen. Yhdessä tuumin me sitä aina välillä sovittelimme, mutta ei niin ei. Värjäsinkin puseron, mutta ei auttanut. Siitä tuli liian sininen. Hyväksyin kohtaloni. T ei käyttäisi koskaan saaristolaislääkärivillapaitaa – onneksi sentään muuten on hyvä mies, kiltti, komea ja hyvä sä….

Mutta T:pä ei unohtanut tarpeitani ja ennen viime pääsiäisen Lapin matkaa T marssi kauppaan ja osti itselleen juuri oikeanlaisen harmaan korkeakauluksisen villapaidan! Sydänalassani läikähtää erityisesti joka kerta kun käperryn villapaidan sisällä olevan miehen kainaloon.

Toisen pinttymän kanssa on mentävä hieman kauemmas televisiohistoriaan, nimittäin 70-luvulle Meren salaisuudet -dokumenttisarjaan ja sen päähahmoon tutkija Jacques-Yves Cousteauhon. Luulenpa että kaikki me 60- ja 70-luvulla syntyneet olemme viettäneet kyseisen sarjan äärellä lumoutuneina meren alaisesta maailmasta.  Jacques Cousteaun tunnusmerkkihän oli punainen pipo.

  
Siinäpä ne. Tämän rouvan fetissit: harmaa korkeakauluksinen villapusero ja punainen pipo merellä tai meren välittömässä läheisyydessä tsillailevan parrakaan miehen päällä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen nuo kaikki ovat nyt minulla. Löysin nimittäin Hangosta T:lle punaisen pipon. Ihan täydellisen. 

Luin muuten netin keskustelupalstalta miten nuorison on ollut vaikea hahmottaa Kasmirin Vadelmavene-biisin sanoja: ”Joo mä on sun Jacques Cousteau…” Minun ei.

   

 

  
F

Purjehdus Isonkarin majakkasaareen

Tämähän on merkillinen kesä. Löydän itseni kerta toisensa perään paikoista, joissa en ole koskaan ennen ollut ja nautin ihan suunnattomasti! Ensin Amsterdam, sitten Hanko ja nyt Pyhämaa ja Uusikaupunki.

Suunnuntaiaamulla olimme reippaina mökkikeikan jälkeen Uudenkaupungin satamassa odottamassa, että brigantiini Mary Ann on valmiina lähtemään Isonkarin majakkasaareen. Erityisen hauskaksi purjehduksen teki, että kummipoikani on kyseisellä aluksella kansipoikana! Mikä unelmakesätyö 16-vuotiaalla jannulla!

MaryAnnin historia sijoittuu Ruotsiin ja onpa aluksen esiäiti purjehtinut maailman ympärikin. Kaunis, vanha purjevene, jonka kannella kelpasi katsella Uudenkaupungin aurinkoista saaristoa ja Selkämeren kansallispuiston luontoa. Olipa ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa vähän toisenlaista saaristoa kuin tuo tuttu Luvian saaristo.

Isonkarin majakkasaari on kyllä todella kokemisen arvoinen elämys. Purjehdus sinne kesti noin 2,5 tuntia ja saaressa oli noin puolentoista tunnin opastettu kiertokävely, joka huipentui  ylös majakkaan, josta näkyi näin kirkkaalla säällä Ahvenanmaalle saakka. Majakassa on Petri Porkolan mainio valokuvanäyttely Suomen majakoista, johon kannattaa tutustua. Isonkarin saari on valtava ja sen luonto todella monimuotoinen. Saaressa ovat huseeranneet niin armeija kuin luotsitkin. Tarinoita riittää kuunneltavaksi ja paikkoja katsottavaksi.

F

PS Etsi kuvista riskilä. Niin ja  selvitä ensin mikä se on… 🙂

Isokari_2

Isokari_4

Isokari_5

Isokari_7

Isokari_9

Isokari_13

Isokari_14

Isokari_15

Isokari_16

Isokari_20

Isokari_21

Isokari_22

Isokari_23

Isokari_24

Isokari_26

Isokari_30

Isokari_33

Isokari_34

Isokari_35

Isokari_36

Isokari_37

Isokari_38

Isokari_39

Isokari_40


Isokari_42
Isokari_44

Isokari_45

Isokari_48

Kesäretki Pyhämaahan

Kesäpäivät hurahtavat vauhdilla ja uusperheemme kokoonpanot vaihtelevat yhtenään. Välillä olimme viikon verran kahdestaan ja silloin painoimme ranta-aittaa oikein toden teolla kuntoon. Lauantaina pakkasimme auton täyteen patjoja, peitteitä, ruokaa, kaksi nuorta ja lähdimme Uudenkaupungin suuntaan. Kesämökki oli luvattu yhden nuoren ja hänen ystäviensä käyttöön. Aloitimme päivän Bonk-museosta, jonka tarjonta oli entuudestaan tuttu meille aikuisille, ja nuorisoakin nauratti. Kannattaa pistäytyä.

Varsinaisena päämäränä oli  kuitenkin ystäviemme kesämökki Pyhämaassa. Aivan ihana paikka! Piipahdimme myös Pyhämaan keskustassa, kävimme huikeassa Uhrikirkossa, jonka vertaista paikkaa emme olleet  nähneet. Ystävämme on siunattu avioliittoon kyseisessä kirkossa ja sen tunnelma on maaginen. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Kiersimme koko piskuisen keskustan ja päädyimme vielä Pyhämaan Pirttiin karaokeenkin.

Vietimme täydellisen suvi-illan  järven rannalla. Hyvää ruokaa, viiniä, aurinkoa, laulua, saunomista (paitsi F:llä, joka kärsii palovamman takia vielä päivän saunatonta elämää), tikanheittoa, mölkkyä ja yhdessäoloa. Parhautta. Vietimme yön autossa patjojen päällä peittoihin kääriytyneinä. Olo oli kuin festareilla, paitsi että sunnuntaiaamulla kiirehdimme takaisin Uuteenkaupunkiin ja satamaan. Siellä meitä odotti brigantiini MaryAnn ja risteily Isonkarin majakkasaareen. Kuka sitä rokin räimettä enää tällä iällä jaksaa?

F&T

Pyhämaa_1

Pyhämaa_2

Pyhämaa_3


Pyhämaa_5

Pyhämaa_6

Pyhämaa_7

Pyhämaa_8

Pyhämaa_9

Pyhämaa_10

Pyhämaa_11

Pyhämaa_12

Pyhämaa_13

Pyhämaa_14

Pyhämaa_16

Pyhämaa_17

Pyhämaa_18

Elämä – yhtä esileikkiä

Esileikki on hyväilyä, jonka tarkoituksena on valmistaa tulevaan yhdyntään. Esileikin jatkuessa kohti yhdyntää se yleensä tulee koko ajan intensiivisemmäksi ja yhä fyysisemmäksi.Hyväilyä voi harrastaa myös ilman aietta yhdynnästä. Tällöin siitä käytetään nimitystä petting (engl. hyväily).Esileikin tarkka määrittely on vaikeaa, sillä se mitä joku toinen pitää esileikkinä ei sitä toiselle välttämättä ole. Sitä ovat esimerkiksi suuteleminen, sukupuolielinten hiveleminen, sukupuolielinten nuoleminen ja muut erityistä ja seksuaalista mielihyvää tuottavat toiminnat. Esileikin muodot ja mieltymykset määräytyvät pitkälti yksilön ja ympäröivän kulttuurin mallien mukaan. Esileikistä johtuvan kiihottumisen seurauksena miehen sukupuolielimissä oleva paisuvaiskudos pumppautuu täyteen verta aiheuttaen erektion. Naisen emättimenseinämät kostuvat mahdollistaen miehen siittimen työntymisen emättimeen helpommin. (Lähde: wikipedia)

Entäpä jos koko elämä olisikin yhtä esileikkiä? Jos esileikki eli toisen hyvänä pitämInen olisikin koko yhdessäolon tarkoitus, päämäärä ja tavoite. Jos unohdettaisiin että seksi on jokinkinlainen kaava: esileikki+valmius=yhdyntä ja vaan oltaisiin yhdessä ja pidettäisiin toista hyvänä, tehtäisiin yhdessä kivoja asioita kuten esimerkiksi rakasteltaisiin, suudeltaisiin, juotaisiin yhdessä kahvit, katseltaisiin västäräkin touhuamista ja sitä, kun aallot lyö rantaan?

Seksistä tulisi tällöin rakkaudellisen elämän sivutuote. Voisi kuvitella että paineet katoaisivat ja stressi parisuhteen onnistumisesta, seksin määrästä ja mielikuvien toteuttamisesta lievenisivät ja tilalle tulisi onnellisuutta, sitoutuneisuutta ja tyydyttävää rakkauselämää.

Ei pöllömpi vaihtoehto, vai mitä?

F&T