Syyssiivous pihalla

Aika on ollut kortilla ja energiatkin vähissä, joten puutarhahommat eivät todellakaan ole hotsittaneet tätä rouvaa alkusyksyllä. Mökkikausikin jatkui melko pitkään ja viikonloput nyt vaan hurahtavat. Epämääräisiä kukkapurkkeja kuihtuneine sisältöineen lojui siellä täällä ja kaamosvalotkin olivat sytyttämättä. Turun kauniit pihat saivat kuitenkin minut tekemään pienen ehostuksen pihamaalle ja sisäänkäyntiin. Matka on vielä pitkä syksyiseen puutarhaunelmaan, mutta jotakin sentään sain aikaiseksi…

Kohta kuitenkin lumi peittää maan ja kaikesta tulee ihanan valkoista, eikös niin?

F

syksyinen piha_3

syksyinen piha_5

syksyinen piha_6

syksyinen piha_7

syksyinen piha_8

syksyinen piha_9

syksyinen piha_10

syksyinen piha_11

syksyinen piha

syksyinen piha_1

syksyinen piha_2

Vanhemmuudesta

Päätimme jo suhteemme alkumetreillä, että jaamme vahvasti myös vanhemmuuden. Vaikka jälkikasvullamme on, tottakai, toiset biologiset vanhemmat, joilla on tietyt vastuut ja velvollisuudet jo juridisestikin, niin olemme valtuuttaneet toisen olemaan tasavertainen vanhempi yhteisessä elämässämme. Pääsääntöisesti kuvio on toiminut hyvin. Mutta ei aina. Joidenkin ihmisten suuntaan tämä järjestely on ollut ehkä hieman hankalaa. Välillä lapsetkin ovat pullikoineet.

On kuitenkin äärettömän tärkeää, että meidän perheemme dynamiikka ja arki toimivat. Tietyllä tavalla on pitänyt olla itsekäs ja tarkka omista  rajoistaan. Ja luottaa siihen että me tunnemme lapsemme – ja varsinkin meidän perheemme tarpeet.

Se, että päädyimme tähän ratkaisuun, on ollut valtava voimavara. Emme ole kumpikaan jääneet yksin vanhemmuuden haasteiden edessä, vaan aina on voinut luottaa että kumppani, joka ei ole lasten  biologinen vanhempi, on kuitenkin minun rinnallani myös tässä asiassa. Kumpikaan ei ole nostanut käsiään pystyyn hankalienkaan asioiden äärellä. Päinvastoin. Välimatka asioihin ja tilanteisiin on myös antanut toiselle näkökulman, joka on saattanut olla ratkaisevaa koko kuvion kannalta.

Vanhemmuus ja perheemme yhteiselo on muuttunut vuosien varrella, mutta on monia asioita, joista olemme pitäneet kiinni. Yksi tärkeimmistä on yhteiset ruokahetket. Jokaiseen perheviikonloppuun kuuluu yleensä vähintään kolme yhteistä ateriaa, jolloin koko perhe on koolla. Usein aterioiden valmisteluihin myös osallistuu koko perhe. Toinen asia on, että teemme aina välillä jotain yhdessä koko porukka ilman muita ihmisiä. Melko harvakseltaan nykyään, mutta kuitenkin. Viime viikonloppuna kävimme yhdessä teatterissa. Porin teatterin Piaf-musiikkinäytelmä toimi koko jengillä.

Kolmanneksi. Me myös keskustelemme paljon. Aikaisemmin pidimme myös perhekokouksia, joissa keskityttiin selvittelemään haastavia tilanteita ja asioita. Nykyään se tapahtuu luontevasti ruokailujen ja muun yhdessolon lomassa.

Viikonlopun ruokalistalta löytyi mm. hummusta, raitaa ja chili-inkiväärilihapullia tomaattikastikkeessa.

F&T

PS Kuvat otettu vain hetki ennen kuin nälkäinen teinikvartetti rymisteli pöydän ääreen ja tyhjensi kipat, padan ja kattilan.

Syömingit

Syömingit_1

Syömingit_2

Syömingit_3

Syömingit_4

Syömingit_5

Syömingit_6

Onnea onkimassa ja muita koukutuksia

Olemme aika kranttuja television katsojia, mutta nyt on homma miltei karannut käsistä. Seuraamme nimittäin yhdessä peräti neljää tv-sarjaa. Onneksi nykyään on on demand -mahdollisuus eli katsomme usein ohjelmat netistä silloin kuin hyvältä tuntuu…

Silta-sarjan kolmas tuotantokausi on ehdottomasti pakko katsoa vieretysten kyhnyttäen, koska se vaan on niin jännittävä. Eli katsomme sen aina Areenasta viikon jäljessä. Pelkästään sarjan tunnari saa meidät liikkumaan lähemmäksi toisiamme.

Solsidan eli Onnea onkimassa kuuluu myös niihin sarjoihin, jotka on pakko katsoa samassa tilassa samaan aikaan. Koska se on niin hauska. Yhdessä kikattaminen tekee parisuhteelle hyvää! Anna on hahmoista meidän ehdoton suosikkimme! Solsidanin viides tuotantokausi alkoi juuri Yle Femmalla.

Downton Abbeyn katsomme yleensä silloin kun Yle sen lähettää eli tiistai-iltaisin, jolloin olemme eri osoitteissa. Jakson jälkeen otamme puhelun, jossa spekuloimme juonen käänteet tuoreeltaan. Leena Ojala tekee saman Hesarin verkkosivuilla. Kannattaa lukea!

Neljäs sarja johon olemme koukussa on brittiläinen Broadchurch. Ensimmäisen tuotantokauden katsoimme Netflixistä ja nyt liimaudumme screenin ääreen sunnuntai-iltaisin. Mainio sarja tämäkin.

T on aikaisemmin kirjoittanut, miten apaattinen television tuijottaminen tappaa intohimon. Sen voi lukea täältä. Toisaalta taas yhdessä tekeminen tai vaikkapa juuri saman telkkariohjelman katsominen liimaa ihmisiä yhteen. Lauantaitanssit ja Lotto yhdistivät taannoin koko Suomen kansan.

Taikasanat tässä hommassa taitavatkin olla tiedostaminen, valikoiminen ja jakaminen. Se että tykkäämme samoista ohjelmista sitoo meitä yhteen. Ohjelmista keskusteleminen on hauskaa ja rentouttavaa ajanvietetettä, ja joskus heittäydymme keskustelemaan sarjojen innoittamina myös omasta todellisuudestamme.Tajuamme kuitenkin, että televisiolle voi antaa vain pienen osan yhteistä aikaa tai muuten ei parisuhteessa hyvä heilu.

F&T

Silta

Sillan kolmas tuotantokausi on imaissut meidät mukaansa edeltäjiensä tapaan. Kuva: yle.fi

solsidan_1_0

Solsidan toimii myös! Kuva: yle.fi

solsidan_4_0

Ove taitaa olla sarjan suosituin hahmo – Anna meidän! Kuva: yle.fi

Downton Abbey S6

Downton Abbey on televisiosarja vailla vertaa. Jäähyväistuotantokausi tuntuu haikealta, mutta nautimme siitä täysin siemauksin vielä tämän syksyn. Kuva: yle.fi

broadchurch

Broadchurchin ensimmäisen tuotantokauden katsoimme Netflixistä yhden viikonlopun aikana! Kuva: mtv.fi

Uudet popot ja ruskamekko

Syysloman alku Turussa teki hyvää. Kameran kanssa oli kivaa katsoa tuttuja paikkoja hieman uudesta näkökulmasta. Lounastreffit Tintåssa ja Mamissa ovat idioottivarma keino latautua. Mikä sen parempi tapa kerätä voimia kuin syödä hyvin rakkaan ihmisen kanssa?

Ehdin tapaamaan paria ystävääni ja se ilahduttaa aina. Maanantaiaamupäivä hujahti hyvän ystävän luona brunssin merkeissä maailmaa parantaen. Skönt!

Ja nyt ei voi olla myöntämättä, etteikö myös shoppailuterapia olisi toiminut. Kerroinkin jo että löysin kankaan pukuani varten, mutta löysin myös ihanat konjakin väriset bootsit ja kivan mekon syksyn väreissä. Mekon ostin heti sen nähtyäni, mutta saappaiden kanssa kävin pienen taistelun. Löysin saappaat maanantaina ja ne olivat somasti 40 % alennuksessa. Hintaa jäi silti vielä 100 euron verran, joten ostosta oli harkittava. Lupasinkin jo T:lle olla ostamatta niitä, mutta niin siinä sitten kävi kun palasin tiistaina rikospaikalle ystäväni ja hänen ystävänsä seurassa, että popot lähtivät mukaani. Tykkään niistä ihan sikana. Ja mekon aion laittaa ylleni bakkanaaleihin, joihin saimme kutsun. Olemmeko tosiaan kirjoittaneet teille lähiaikoina. että minulla oli stressiä ja alakuloa…?!? Loma on tehnyt tehtävänsä. 

F

Syysloma 2015_1

Syysloma 2015_2

Syysloma 2015

Löysäilyn jalo taito

Tiistaiaamulla aamulla T pomppasi pystyyn seitsemältä, teki aamutoimet ja keitti meille kahvit. Raahauduin vällyjen seasta, kaupunkikotimme sängystä, muutaman metrin päähän kahvikupin ääreen. Mies kyseli että, mitä aion tehdä ennen lounastreffejämme. Kiertelin ja kaartelin ja sanoin ottavani rennosti. Eli kun ovi oli sulkeutunut T:n jäljiltä, ryömin takaisin peiton alle: ajattelin hetken tärkeitä ja vähemmän tärkeitä ajatuksia ja nukahdin. Heräsin puoli yhdeltätoista puhelimen soittoon. Takana unta melkein 12 tuntia.

Hitaanlaisesti etenin aamutoimiin ja löysäilin läpi aamupäivän. Löntystin kameran kanssa hieman tutusta reitistä poiketen kohti lounastreffejä ja kuvailin kaikkea kivaa, mitä matkan varrella osui silmiini. Syksyinen Turku on niin kaunis! Inspiroidun upeista pihoista ja päätin laittaa talomme sisäänkäynnin ja pihan kuntoon.

Mamin lounaan jälkeen T palasi töihin ja minä tapasin ystäväni ja hänen ystävänsä, joiden kanssa päädyimme ostoksille. Ensi vuoden helmikuussa on tärkeät juhlat ja löysimme kankaan juhlapukuani varten. Siitä lisää myöhemmin…

Mikä ihana superlöysä päivä kauniissa syksyisessä Turussa!

F

Syysloma 2015_3

Syysloma 2015_4

Syysloma 2015_5

Syysloma 2015_6

Syysloma 2015_7

Syysloma 2015_8

Syysloma 2015_9

Syysloma 2015_10

Syysloma 2015_11

Syysloma 2015_12

Syysloma 2015_13

Syysloma 2015_14

Syysloma 2015_15

Syysloma 2015_16

Syysloma 2015_17

Syysloma 2015_18

Syysloma 2015_19

Syysloma 2015_20

Syysloma 2015_21

Syysloma 2015_22

Syysloma 2015_24

Syysloma 2015_25

Mustasukkaisuus tappaa

Tiistai-illalla päätimme antaa vielä mahdollisuuden The Metropolitan Operan HD-näytöksille ja lähdimme katsomaan ja kuuntelemaan Turun Finnkinoon Verdin traagista oopperaa Otello. Taustalla on tietysti Shakespearin kauhea tarina mustasukkaisuudesta, juonittelusta – ja rakkaudesta. T kuiskasi F:n korvaan: ”Onneksi mä en ole mustasukkainen.” F vastasi: ”Enkä mä.”

F&T

otello2

otello

Kuvat lainattu. Photos: Ken Howard/ Metropolitan Opera.

Stressi on pyllystä

Stressin selättäminen on pirullista hommaa ja onnellisen ja tasapainoisen elämän kannalta täysin välttämätöntä. Huomasin oireilevani pahemman kerran viime viikkoina: muisti pätki, olin ärtynyt ja vetämätön, seksi ei kiinnostanut ja sohva veti puoleensa. Jotain oli siis tehtävä. Sanotaan, että pieni määrä stressiä on hyväksi ja se pitää ihmisen viriilinä ja liikkeessä. Allekirjoitan tämän, mutta jos huomaa olevansa stressaantunut viikkotolkulla ilman että saa kuviota katkaistua, niin tilanne on kaikkea muuta kuin positiivinen.

Nyt on mennyt pari päivää rennoissa merkeissä ja päätin tietoisesti laittaa työasiat ja muut huolet sivuun kymmeneksi päiväksi ja keskittyä stressin laukaisemiseen – ja elämästä nauttimiseen. Tällä hetkellä istun autossa T:n vieressä nenä kohti Turkua. Luvassa on ystävien tapaamista, lounastreffejä, shoppailua ja kulttuuria. Aina välillä mieleen tuppaa huolia, mutta yritän olla jumittumatta niihin. Hengitän syvään ja olen vain tässä ja nyt. Kiireen keskellä läsnäolo unohtuu niin helposti ja ajatukset alkavat helposti kiertää huolien ympärillä, vaikka totuus on aivan toinen. Kaikki on hyvin. Haasteista selvitään, kiire on väliaikaista ja joulukin on ihan kohta.

F

Saariston kauneus

Syysloma jatkui hyvissä merkeissä. Pakkasimme lauantaina aamulla kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme saaristoon. Sää oli todella lämmin ja tyyni. Syksyinen saaristo pani parastaan. Joimme vielä kahvit ulkosalla ja nautimme ruskasta. T helli minua huolehtimalla ruokakuvioista ja lämmittämällä saunan. Pulahdimme vielä kerran hyiseen veteen.

Olen katsellut näitä samoja maisemia jo 40 vuotta, mutta en koe kyllästyväni. Päinvastoin. Luonto muuttuu koko ajan ja maisemassa riittä tutkittavaa ja katseltavaa. Yritin tallentaa kameralla jotain ja loput painoin sisimpääni. Kesämökkimme on kyllä yksi parhaita stressin lievittäjiä. Vuorokausi raikkaassa meri-ilmassa ja olo alkoi kummasti helpottaa.

Juttelimme aamiaispöydässä, että tämä kesä on ollut oikeastaan paras mökkikesä yhteisen elämämme aikana. Ranta-aitta mahdollisti vieraiden kutsumisen ja jotenkin tuntui, että asiat ja ihmiset ovat löytäneet uomansa.

Olimme jo päättäneet nostaa veneen ylös ja lopettaa saaristolaiselämä tältä vuodelta. Hieman haikeina laitoimme mökin tänään aamulla talvikuntoon. Ehkä piipahdamme talvella, jos tulee kunnon talvi ja jäät kantavat. Jos ei, niin palaamme näihin maisemiin seuraavan kerran ensi vuoden toukokuussa…

F

Jäähyväiset saaristolle 2015

Jäähyväiset saaristolle 2015_1

Jäähyväiset saaristolle 2015_2

Jäähyväiset saaristolle 2015_3

Jäähyväiset saaristolle 2015_4

Jäähyväiset saaristolle 2015_5

Jäähyväiset saaristolle 2015_6

Jäähyväiset saaristolle 2015_8

Jäähyväiset saaristolle 2015_9

Jäähyväiset saaristolle 2015_10

Jäähyväiset saaristolle 2015_11

Jäähyväiset saaristolle 2015_12

Jäähyväiset saaristolle 2015_13

Jäähyväiset saaristolle 2015_14

Jäähyväiset saaristolle 2015_15

Jäähyväiset saaristolle 2015_16

Jäähyväiset saaristolle 2015_17

Malja ystävyydelle

Loma alkoi eilen iltapäivällä. Tuli todella tarpeeseen tällä kertaa. Joskus murheet kasaantuvat ja voimat ehtyvät. Ei tarvitse olla mitään kuoleman vakavaa, mutta kun tulee useita asioita, jotka huolestuttavat, ärsyttävät ja vaivaavat, niin energiataso laskee. Olen  elämässäni sairastanut yhden loppuunpalamisen ja kun alkaa olemaan merkkejä ilmassa, niin pyrin reagoimaan asioihin. Yli neljäkymppisenä on jo kohtuullisen helppo sanoa ei asioille, joita ei ole välttämätöntä tehdä tai ottaa kontolleen. Mutta pakollisia asioita on paljon ja joskus menee sellaisia asioita ohi, joita olisi pitänyt hoitaa aikaisemmin ja niiden seuraamukset lyövät silmille. Sellaisia aikoja elelen tällä hetkellä.

On siis aika viheltää peli poikki. Viikon loma on siihen hyvä tilaisuus. Aloitin heti työpäivän päätyttyä. Eräs entinen opiskelijani tuli moikkaamaan ja ilahdutti olemuksellaan. Ihana soittajapoika. Samalla tunsin myös syvää haikeutta. Yksi syy tämänhetkiselle väsymykselle on työnkuvani totaalinen muuttuminen. Aikaisemmin tutustuin opiskelijoihini kunnolla ja monista heistä on tullut vuosien varrella rakkaita ystäviä. Nyt opiskelijoita on paljon ja lähiopetusta vähän. En opi edes kaikkien opiskelijoideni nimiä. Muutos on monen asian summa, mutta alan hahmottamaan muutoksen seuraukset pikkuhiljaa. Pää ei ole pysynyt kaikessa mukana ja monet vanhat toimintatapani eivät enää yksinkertaisesti toimi. Minun on sopeuduttava ja tehtävä ne muutokset, joihin kykenen ja pyydettävä ehkä joitakin muutoksia työnantajalta.

Mutta loma alkoi ihanissa merkeissä. Rakkaat ystäväni saapuivat iltapäivällä meille. Laitoimme yhdessä herkkupöydän ja sitten me istuimme ja juttelimme. Iloista ja suruista. Ja nostimme maljat ystävyydelle. Illan kruunasi se kun T saapui kotiin ja liittyi seuraamme. Keskiyön aikaan käperryin hänen viereensä nukkumaan. Hiprakassa ja tyytyväisenä.

F

Loman aloitus

Loman aloitus_1

Loman aloitus_2

Loman aloitus_3

Loman aloitus_4

Tankit täyteen

Olemme aiemmin puhuneet siitä että parisuhteen pitäisi olla paikka, jossa voi kerätä voimia. Kun se on sellainen, raskaistakin hetkistä selvitään. Senkin takia on niin äärimmäisen tärkeää että parisuhde on kunnossa. Silloin kun elämässä tapahtuu enimmäkseen kivoja asioita, heikompikin parisuhde voi pysyä kasassa. Hyvä parisuhde taas sekä kestää elämän kolhuja että auttaa selviämään niistä.

F:llä on ollut viime aikoina aika raskaita päiviä monestakin syystä. Kun olemme jutelleet iltaisin puhelimessa, on mieleni tehnyt ottaa F syliin ja paijata häntä, mutta etäisyys on estänyt sen. Viikonloppuina olemme kyllä ottaneet takaisin sen mistä jäimme arkena paitsi. Viikonlopun jälkeen olemmekin usein todenneet että nyt on taas tankit täynnä. Rakkautemme toisiamme kohtaan ei tunnu mitenkään järkkyvän ulkoisista tekijöistä ja se antaa ihanan varmuuden siitä, että kaikesta kyllä selvitään.
T