Kuhertelua tekstiviestein

Pidämme  aika vähän yhteyttä tekstiviestein tai whatsapissa, mutta aina välillä on kätevintä hoitaa kommunikointi lyhyellä kirjoitetulla viestillä.

Otimme jo suhteen alussa tavaksi, että tekstiviesti on tarkoitettu nopeaan viestintään – kuhertelua unohtamatta. Emme tiedä kuinka monta tuhatta kertaa olemme eri puhelimilla näpyttäneet sanat ”kulta”, ”rakas” tai ”rakastan sua!” tai muuta mukavaa.  Jos nuo sanat jäisivät pois viesteistämme, tuntuisi kuin vietäisiin villasukat jalasta tai joku nipistelisi tarkoituksella kipeästi, niin mukavan tunteen jokainen pieni, hellyydellä, kirjoitettu viesti antaa. Niin lukiessa kuin kirjoittaessakin.

Tapoihimme kuuluu, että aina kun jompikumpi meistä lähtee ajamaan toiseen osoitteeseen yli sadan kilometrin päähän, niin perille päästyään hän laittaa tekstiviestin ja ilmoittaa, että on päässyt turvallisesti perille. Varsinkin juuri nyt kun on pimeää, märkää ja ajokelit ovat kaikkea muuta kuin mukavat, niin tuo tapa on osottautunut todella tärkeäksi.

Tänään aamulla kun F sai T:ltä viestin, niin lämmin tunne valtasi mielen taas kerran. Ihanaa, että kaikki oli hyvin.

F&T

Murhamysteeri ja muita pikkujoulutouhuja

Eilen vietimme illan työpaikkani pikkujouluissa ja pääsimme ensimmäisen kerran osallistumaan Murhamestareiden murhamysteeri-illalliselle ja ilta kului rattoisasti hyvässä seurassa Villilän kartanossa murhaa selvitellen. Suosittelemme lämpimästi Murhamestareiden palveluja. Taitava ryhmä. Emme T:n kanssa osuneet ihan oikeaan murhaajan suhteen, mutta läheltä liippasi. Ei tässä olla turhaan Nordic Noirin suurkuluttajia. Siitä tulikin mieleen, että tänään tulee viimeinen jakso Sillasta, josta olemme molemmat pitäneet maailmalta kuuluvista soraäänistä huolimatta. On yhtäaikaa kamalaa ja ihanaa, että sarja loppuu. Arvoitusten ratkaisut on ihanaa nähdä ja samaan hengen vetoon on kurja luopua loistavasta ajanvietteestä.

Murhan selvittämisen lisäksi pääsimme eilen illalla myös pyörähtämään tanssilattialle muutaman kappaleen verran, mikä olikin hauskaa pitästä aikaa. Haaveilemme että jonain päivän meillä olisi aikaa paneutua tanssimiseen enemmänkin. Nyt sille ei vielä  valitettavasti ole mahdollisuutta. Viimeksi olemme treenanneet tanssimista kunnolla neljä vuotta sitten häittemme alla. Ja se on kyllä ihan mahtavaa touhua.

Tänään aamu mentiin hitaalla sykkeellä tuttuun tapaan. Ensimmäisen adventin kunniaksi laitoin Michael Bublén joululevyn soimaan ja nostin ensimmäiset joulukoristeet esille. Joululoman alkamiseen on reilu kolme viikkoa ja meille on tulossa ihana joulu koko suvun kesken. Tuskin maltan odottaa…

F

pikkujoulu2015

pikkujoulu2015_1

pikkujoulu2015_2

pikkujoulu2015_3

pikkujoulu2015_4

pikkujoulu2015_5

pikkujoulu2015_6

pikkujoulu2015_7

pikkujoulu2015_8

 

 

Miten tässä nyt näin kävi?

Nyt rupeaa olemaan asiat selvillä ensi kevään suhteen. Aloitan kolmen kuukauden opintovapaan ensi vuoden maaliskuussa ja lähden kuun lopussa kuukauden työssäoppimisjaksolle Roomaan. Hassua miten unelmat  toteutuvat.

Kaikki alkoi oikeastaan tämän vuoden tammikuussa. Minulla on tapana kirjoittaa to do -listojen lisäksi, minä haluan -listoja. Kirjoitin 6. tammikuuta 2015  Facebookkiin seuraavasti:

”Flirttimaisteri” on päättänyt tavoitella tänä vuonna itselleen ja elämäänsä seuraavaa:

– opin kuvaamaan järkkärillä

– pudotan painoa toisen mokoman viime vuodesta

– entraan ruotsin kielen taitoani

– kirjoitan ahkerasti

– kehitän aktiivisesti garderobiani

– luon puutarhaamme unelmien oleskelutilan

– hiihdän

– matkustan

+ teen kaikkia niitä kivoja juttuja mitä aikaisempinakin vuosina

Vuosi 2015 – olen valmis! ❤

Tammikuussa en todellakaan vielä tiennyt, että aloittaisin valokuvauksen opiskelut maaliskuussa. Tavoitteeni oli siis opetella vain kuvaamaan järkkärillä. Opiskelujen aloittaminen on johtanut asiasta toiseen ja sitten kolmanteen. Ensin tajusin että minullahan olisi mahdollisuus hakea opiskelijavaihtoon ulkomaille. Tiesin heti, että haluaisin tutustua nimenomaan Roomaan ja Italiaan paremmin.

Myöhemmin tajusin myös, että minullahan olisi mahdollisuus myös hakea opintovapaata ja keskittyä  kunnolla opiskeluihin. Ajatuksista tekoihin. Sain päätöksen työnantajaltani opintovapaasta muutama viikko sitten.

Vuoden 2015 tavoitelistassani on edelleen toteutumattomia asioita ja joidenkin kanssa taitaa kyllä käydä vähintäänkin hassusti. Vuosi 2015 ehtii vaihtua ennen kuin kaikki on saavutettu, mutta elämähän jatkuu. Ne tavoitteet, jotka jäävät tänä vuonna saavuttamatta siirtyvät ensi vuoteen. Tavoitelistaltani puuttui myös tyystin italian kielen alkeiden hallinta. Minä niin ajattelin keskittyväni ruotsin kieleni parantamiseen, mutta nyt italian kielen kimpussa näköjään vierähtää helposti ilta toisensa perään. Sain työkaveriltani suosituksen Worddive-nimiseen netissä toimivaan kielikurssiin. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin!

F

PS Alla olevat kuvat ovat kevään 2014 Rooman matkaltamme…

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen kunnon talvipäivä

Sunnuntaiaamulla herättyämme huomasimme, että  maisema oli muuttunut täydellisesti illan ja yön aikana. Lumi oli kääräissyt koko maailman valkoiseen kääreeseen. Ihanaa! Meidän perheessämme ei todellakaan karsasteta lumen ja talven tuloa! Päinvastoin.

Aamu eteni totuttuun tapaan. T keitti meille kahvit ja hörpimme kupponen toisensa perään höyryäviä juomiamme. Ihastelimme ikkunoista avautuvia maisemia ja höpöttelimme niitä näitä. Mihinkään ei ollut kiire.

Sitten valmistelimme yhdessä ruuan. Heitimme savipataan (ostimme äskettäin uuden, reilumman kokoisen, Römertopfin) porkkanoita, sipuleita, punajuuria, sipulia, valkosipulia, pekonia,  lihaa, tuoretta timjamia ja  persiljaa sekä mustapippuria ja suolaa. Sitten vain pata uuniin muhimaan useammaksi tunniksi. Ruuan kypsyessä lähdimme pienelle kävelylle. F nappaili kuvia sieltä täältä ja kävimme pikaisesti moikkaamassa kummityttöämme.

Lämmin ja mehukas pata maistui ihanalta reippailun jälkeen. Ja ulkona oli niin kaunista! Voi kun lumet pysyisivät!

Jouluun on enää reilu neljä viikkoa ja koska taloudessamme asuu useampi kuin yksi jouluhöpö ja koska luntakin kerran tuli, niin joulufiilis alkoi selkeästi nostaa päätään takkatulen ääressä…

F vielä himmailee joululaulujen kanssa, jottei T:llä mene hermot, mutta muuten me kaikki odotamme joulua leppoisin mielin. Toiset ovat siitä vain hieman enemmän tohkeissaan kuin toiset.

F&T

Ensimmäinen talvipäivä

Ensimmäinen talvipäivä_6

Ensimmäinen talvipäivä_7

Ensimmäinen talvipäivä_8

Ensimmäinen talvipäivä_9

Ensimmäinen talvipäivä_14

Ensimmäinen talvipäivä_10

Ensimmäinen talvipäivä_1

Ensimmäinen talvipäivä_5

Ensimmäinen talvipäivä_12

Ensimmäinen talvipäivä_13

Ensimmäinen talvipäivä_11

Ensimmäinen talvipäivä_2

Ensimmäinen talvipäivä_4

Ensimmäinen talvipäivä_3

Ensimmäinen talvipäivä_15

Ensimmäinen talvipäivä_16

 

Pimeä perjantai täynnä hyvää

Hain kukkia kukkakaupasta työpäivän päätteeksi. Kotiin päästyäni laitoin pyykkikoneen pyörimään. Ensi yö nukutaan puhtaissa ja mankeloiduissa lakanoissa. Samantien laitoin myös prosecco-pullon pakastimeen.

Etsin Spotifystä J. Karjalaisen tänään julkaistun levyn Sinulle, Sofia. Stindebinde kuulosti korvaan hyvältä heti sen kuultuani. Hyvältä tuntuu koko albumi. Karjalaisen ääni, melodiat ja tarinat hyväilevät  marraskuista mieltä. Kiitos, Jukka – taas kerran! Joku kirjoitti joskus, että kukaan muu suomalainen ei osaa lausua sanaa ”baby”, niin uskottavan seksikkäästi olematta korni kuin J. Karjalainen. Olen täysin samaa mieltä.

T:ltä tuli viesti. Lähti justiinsa tulemaan kotiin. Sytyttelin kynttilöitä ja tartuin imuriin. Kaikki tavallinen ja arkinen tuntuu juuri nyt erityisen hyvältä. Ruuaksi lämmitetään eilistä kanakeittoa.

Kaikkea kaunista ja hyvää viikonloppuunne!

F


Pohjoinen elämäntapa

Muutama viikko sitten postista tipahti yksi minun suosikkilehdistäni, nimittäin Nietos – Pohjoinen elämäntapa. Nietos on Pyhän ja Rukan yhteinen  asiakaslehti, joka on tehty rakkaudesta Lappiin, lumeen ja pohjoiseen elämänmenoon. Uusimmassa Nietoksessa on mm. loistava haastattelu äidinkielenopettaja ja kirjailija Tommi Kinnusesta, Kuusamon pojasta. Tuoreen Nietoksen voi lukea digiversiona täällä – suosittelen sitä kaikille pohjoiseen hurahtaneille, ja niille jotka harkitsevat sinne pikkusormensa antamista. Mutta kannattaa olla varovainen. Se voi viedä koko käden!

Minä hullaannuin pohjoisesta meiningistä ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Vietimme silloin lapsuudenperheeni kanssa  viikon Rukalla. Näitä viikkoja pohjoisessa on kertynyt vuosien varrella useita ja vuonna 2008 Lapinhulluuteni sai sellaiset mittasuhteet, että päädyimme poikieni kanssa muuttamaan Savukoskelle, Itä-Lappiin vajaaksi puoleksi  vuodeksi.  Tämä irtiotto on ollut yksi parhaista ratkaisuista, mitä olen elämäni aikana tehnyt. Pieni pala sydäntäni on kuitenkin aina pohjoisessa – se tuosta reissusta oli hintana. Ensi talvena emme tule matkustamaan Lappiin, joten toivon sydämestäni että saamme tänne  Länsirannikolle kunnon talven.  Jos ei, niin todennäköisesti tulen selaamaan Nietoksen moneen kertaan ja katselemaan vanhoja Lapin kuvia uudestaan ja uudestaan.

Lapinhulluuteni olen saanut tartutettua myös T:hen ja jos rahaa olisi rajattomasti emme epäröisi hetkeäkään, vaan matkustaisimme ehdottomasti napapiirin pohjoiselle puolelle tänäkin talvena, todennäköisesti Leville tai Pyhälle. Viime pääsiäisen Levin reissustamme voi lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

Myönnettäköön myös tässä, että tämän rouvan hiihtokunto ei ole parantunut kyllä yhtään viime keväästä. Hö!

Joka tapauksessa meidän autoissa on nastat alla ja pääkoppa viritetty talvimoodiin. Meidän puolesta  talvi saa tulla!!! Ja sitähän tuo Pekka Pouta vähän jo lupaileekin…

F

 

Hurmaavat häät – Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä

Voi hyvä tavaton, miten kauniin ja inspiroivan hääkirjan ystäväni pukusuunnittelija Marjo Haapasalo joukkoineen on saanut aikaiseksi! Hurmaavat häät -kirja laittaa harmittamaan, että omat häät on tullut juhlittua ja seuraavan polven häitä joudutaan odottamaan vielä tovi. Rakastan juhlien järjestämistä, juhlimisesta puhumattakaan, joten kirjaan tartuin näistä realiteeteistä huolimatta innolla kun viikonloppuna sain sen vihdoin käsiini. Kirjan kuvat ovat ihastuttavaa katseltavaa. Vaikea uskoa, että kuvaustilanteet on luotu kirjaa varten, niin eläviltä ja hauskoilta kuvat näyttävät. Valokuvat kirjaan on ottanut Emilia Kallinen ja ne ovat todella vaikuttavia. Kuvien kautta välittyy upeasti eri vuosikymmenien henkeen luodut teemahäät, joissa vintagesta on tullut  osa humoristista, persoonallista ja kaunista tätä päivää. Ihan harmittaa, ettei meitä kutsuttu juhliin! Paitsi että Trubaduuuri olisi päässyt mukaan hippihäihin, jos kuvausaikataulut olisivat osuneet yksiin. Hurmaavat häät ovat inspiraation ja ihastuttavuuden lisäksi loistava opas häiden järjestämiseen. Toimittaja ja tietokirjailija Elina Teerijoki on kirjoittanut teemahäiden ympärille tekstit, joiden avulla järjestät häät kuin häät. Lisäksi kirjasta loytyy useita Marjon DIY-ohjeita, joita voi hyödyntää muissakin juhlissa kuin häissä.

Teatteri- ja tanssipukusuunnittelija Marjo Haapasalo on nainen myös minun hääpukuni takaa ja nyt kun seuraavaksi juhlimme T:n viisikymppisiä, niin oli selvää että käännyin taas Marjon puoleen. Siitä kuulette lisää myöhemmin… Hurmaavat häät -kirjan visuaalinen maailma kuvausjärjestelyineen ovat Marjon taikomia ja jokaisen esteetikon kannattaa vierailla hänen ateljeeompelimo-myymälä Boutique Minnessä Turun Kaskenmäessä. Itse pistäydyn Minnessä niin usein kuin vain mahdollista ja syöksähdän siellä aina rakastamani House of Eliott- sarjan fiiliksiin. Ihana paikka.

Hurmaavat häät löydät Facebookista ja kirjaa löytyy Minnen lisäksi ainakin kustantaja Schildts & Söderströmsin nettikaupasta.

F

Hurmaavat häät_5

Hurmaavat häät

Hurmaavat häät_1

Hurmaavat häät_2

Hurmaavat häät_3

Hurmaavat häät_4

Osteria Ovo

Bakkanaalit ja Trubaduurin soittotreenit vetivät meidät viikonlopuksi taasen Turkuun ja päätimme käydä testaamassa Osteria Ovon. Varasimme pöydän etukäteen, mutta marraskuinen sunnuntai-iltapäivä oli sen verran rauhallinen, että pöytä olisi löytynyt kyllä ilman varaustakin – ainakin kahdelle.

Perjantain kemuissa virtasi viini sen verran runsaasti, että päädyimme vetämään vesilinjalla, vaikka täyteläinen punaviini olisi toiminut mainiosti pastan kaverina. Antipastoista otimme ostereita, priminä tuorepastaa, herkkutatteja, tuoremakkaraa ja tryffeliä  sekä dolcina tietysti tiramisùa espresson kera. Osteria Ovo tarjoaa mutkatonta italialaista ruokaa viehättävässä miljöössä. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa. Kokeilemisen arvoinen paikka.

F&T

Osteria Ovo

Osteria Ovo_1

Osteria Ovo_2

Osteria Ovo_3

Osteria Ovo_4

Osteria Ovo_6

 
Osteria Ovo_7

Osteria Ovo_8

Osteria Ovo_9

Osteria Ovo_10

Osteria Ovo_11

Osteria Ovo_12

Osteria Ovo_13

Bakkanaalit

Sillä aikaa kun me  kokoonnuimme ystäviemme luo porukalla viettämään ihanaa perjantai-iltaa bakkanaalien hengessä: syömään  hyvin, juomaan viiniä ja rupattelemaan ja pitämään hauskaa, niin monet kohtasivat Pariisissa kauhun hetkiä. Olimme asiasta onnellisen tietämättömiä. Päädyimme hauskan illan päätteeksi mellastamaan lakanoiden väliin monen erossa viettämämme päivän jälkeen. Suutelimme, nauroimme ja rakastelimme. Voi sitä huolettomuuden ja kaikkivoipaisuuden tunteen määrää…

Ja toisaalla jotain ihan muuta: silmitöntä väkivaltaa, pelkoa ja surua. Monessa maailman kolkassa tapahtuu lähes vastaavanlaista jos ei nyt päivittäin, niin usein kuitenkin. Mitä tämän kaiken keskellä oikein pitäisi tehdä ja ajatella?

Vaihdoin Facebookin kuvani tricolorin värit äsken ja esitin pahoittelut Pariisin ja koko maailman puolesta. Tietäen tekoni täysin merkityksettömäksi. Toivon sydämestäni, ettei vastaanvanlaista tapahtuisi enää koskaan missään ja tiedän toiveeni turhaksi. Mitä siis aioin tehdä? Aion jatkaa huoletonta elämääni niin kauan kuin se vain on mahdollista, aion lähteä vuoden päästä suunnittelemalle matkalle Pariisiin, aion suhtautua lämmöllä niihin ihmisiin, jotka ovat päättäneet yrittää aloittaa uuden elämän tässä maassa, mihin minä olen sattunut syntymään, aion matkustaa keväällä kuukaudeksi Italiaan, Roomaan,  aion puhua lasten kanssa humaanista ja kauniista käytöksestä kaikkia ihmisiä kohtaan. Aion jatkaa kirjoittamista maailman tärkeimmästä asiasta: intohimoisesta rakkaudesta ja kaikesta muusta, mitkä koen kuuluvan hyvään elämään. Aion jatkaa kaiken kauniin kuvaamista ja antaa hymyni mahdollisimman monelle.

F

  

Rakastaminen on riski

Rakastan vaimoani intohimoisesti, ja välillä tulee mieleen, selviäisinkö siitä, jos hänelle yhtäkkiä tapahtuisi jotain ja jäisin yksin. Toisaalta ennen pitkää molemmat meistä joka tapauksessa lähtevät tästä maailmasta ja todennäköisesti eri aikaan. Eli toinen meistä jää yksin jossakin vaiheessa. Täysillä rakastaminen on siis riski. Voisi ajatella, että elämästä selviäisi pienemmillä kivuilla, jos ei koskaan antaisi itsensä rakastaa ihan täysillä, vaan jarruttelisi menoa. Olisiko siinä yksi syy miksi pariskunnat niin helposti nielevät sen monessa paikassa toistuvan väitteen siitä, että intohimo hiipuu vuosien myötä? Ei sitten satu niin paljon jos toinen häviää elämästä. Ehkä ei, mutta hinta on niin kova, että otan mieluummin riskin.

T