Lago d’Eur – kukkia ja rakkautta
Aina siitä lähtien kun luin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, niin olen tuntenut suurta kaipuuta kukkivien kirsikkapuiden luo. Japani olisi luonnollisesti se loogisin matkakohde tällä kaiholla, mutta olen ollut avoin myös muille vaihtoehdoille. Omasta pihastammekin löytyy yksi pilvikirsikka. Se on vielä kovin pieni – mutta parempi kuitenkin kuin ei mitään. Mutta kokea Hanami – se vasta olisi jotain! Silmiini osui muutama viikko sitten blogiteksti, missä puhuttiin Rooman Hanamista Eurissa.
Mussolinin suuruudenhuulluuden yksi ilmentymä on E.U.R -niminen (Esposizione Universale di Roma) kaupunginosa, jonka hulppeat rakennukset ovat fasismin hengessä maailmannäyttelyä varten pykätty. Sota keskeytti rakentamisen ja maailmannäyttelykin jäi siltä erää pitämättä, mutta Eur valmistui tekojärvineen ja jäi osaksi modernia Roomaa.
Ja juurikin tämä tekojärvi kirsikkapuineen sai minut valitsemaan ensimmäiseksi kohteekseni Lago d´Eurin. Suunnittelin ensin tekeväni matkat metrolla, mutta tavattuani Air BnB -hostini Francescon, sain häneltä hyvät neuvot bussilla kulkeemiseen, joten hyppäsin heti puolen päivän jälkeen kamerani kanssa linja-autoon ja ajelin järvelle.
Lago d´Eur vaikuttaa ehkä pikemminkin isolta vesialtaalta kuin järveltä näin suomalaisesta näkökulmasta, mutta sitä ympäröi viehättävät viheralueet kirsikkapuineen. Puistossa oli paljon ihmisiä lounastamassa ja fiilistelemässä kukkivia puita ja toisiaan. Osa puista oli jo tiputtanut suurimman osan kukista, mutta osa oli vielä täydessä kukassa. Lajikkeita on kymmeniä valkoisista syvän aniliineihin. Niin kauniita. En pettynyt, mutta ymmärsin että muutama päivä aiemmin kukinnot olisivat olleet huomattavasti vielä näyttävämmät.
Oli niin mahtavaa kuljeskella kameran kanssa järven ympärillä, pysähtyä välillä katselemaan ja kuvaamaan puita ja kukkia – ja vähän myös ihmisiä. Rakastavaisten määrä järven ympärillä ei ollut ihan pieni ja pysähdyin kuvaamaan ja juttelemaan muutaman pariskunnan kanssa. Hienoja kohtaamisia. Puhuimme Roomasta, rakkaudesta, kirsikanpuiden kukista ja minun seikkailustani. Eräs vanhempi pariskunta neuvoi minut hyppäämään metroon ja suuntaamaan meren rantaan Ostia Beachille. Ehkä sen teenkin tai sitten vastaan saamaani kutsuun ja lähden Trevignano Romanoon. Lounaskutsu Bracciano-järven rannalle kuulosti uskomattoman houkuttelevalta. Tämä on kuulkaa ihmeellistä, tämä elämä, täällä Italiassa. Niin kuin sekin, että puoli Italiaa pukeutuu visusti tikkitakkeihin, kun minä puuskutin ohuenohuessa kaftaanissani. Päivän lämpötila oli +23 astetta.
Rakkaudella Roomasta,
F