Istanbulin reissumme tuli hieman puskista kun T päätti loppukeväällä osallistua konferenssiin ja samalla päätimme, että F lähtisi mukaan. Rooman jälkeen on tuntunut siltä, että yhteinen aika on vieläkin arvokkaampaa kuin ennen F:n reissua. Juhannus erillään ei tuntunut hyvältä ajatukselta, kun taas kuuma ja erikoinen Istanbul alkoi kiehtoa.

Turkissa kehotetaan tällä hetkellä turisteja noudattamaan erityistä varovaisuutta ja olimme tietoisia Istanbulissa ilmenneistä levottomuuksista, Kaakkos-Turkin kamalasta tilanteesta puhumattakaan. Lähdimme reissuun kuitenkin luottavaisin mielin. Tietyllä tavalla matkustaminen on tällä hetkellä myös jonkinlainen kannanotto vapaan liikkuvuuden, humanismin ja suvaitsevaisuuden puolesta. Olimme molemmat Turkissa ensimmäistä kertaa ja Istanbul oli totisesti kokemisen arvoinen!

Hotellimme sijaitsi Aasian puolella lähellä konferenssin pitopaikkaa, joten teimme toisinpäin kuin Istanbulin vierailijat yleensä. Teimme päiväreissun Euroopan puolelle ja muuten oleskelimme Aasian puolella. F vietti paljon aikaa hotellilla Orhan Pamukia lueskellen, T:n kuunnellessa päivisin proteiinitutkijoiden esityksiä. Ennätimme kuitenkin vierailla Aasian puolella niin Kadiköyssä kuin Üsküdarissakin. Kadiköy oli todella viehättävä ja täynnä upeaa katutaidetta. Emme ennättäneet tiistain markkinoille, mutta kaupunginosa oli kertakaikkiaan riemastuttava. Tykästyimme siihen kovasti. Kadiköysta lisää myöhemmin…

Matkustimme Aasian puolelta Üsküdarista Eminönüün laivalla Bosporin salmen yli. Navakka merituuli vilvoitti ihanasti koko oleskeluamme ja laivalla merituuli puhalsi erityisen vilvoittavasti. Lämpötila huiteli koko ajan noin 30 asteessa, mutta kuumuus ei ollut meren läheisyyden takia tukahduttavaa. Euroopan puolella parhaaksi jutuiksi osoittautuivat lukemattomat ihanat kadut kahviloineen, ostosbasaarit ja aivan Istanbulin keskustassa oleva huikea Gülhanen puisto. Kävimme myös Haga Sofiassa ja Sinisessä Moskeijassa, mutta rehellisyyden nimissä Rooman jälkeen kumpaisenkin olisi voinut jättää väliin. Samoin olisi voinut skipata Eminönün  kuuluisat kalaleivät, mutta  toisaalta F sai uuden Facebook-ystävän kameransa ansiosta ja kokemus oli muutenkin hauska. Kulinarismista näiden kalatäytteisten sämpylöiden kohdalla ei kuitenkaan voi puhua. Muuten söimme Istanbulissa hyvin. Ramadanista huolimatta ravintoloista ja katuruokapaikoista sai oikein mainiota ruokaa. Turkkilaiset mezet eivät turhaan ole kehuttuja. Ne ovat aivan loistavia. Ne muutamat juomamme lasit turkkilaista viiniä eivät saaneet meitä vakuuttuneiksi ja ruokajuomaksi valikoitui useimmiten vesi. Teekupposia tuli kumottua useita ja turkkilainen kahvikin maistui. Viiden tähden hotellimme yltäkylläinen aamiainen oli miltei hämmentävä.

Istanbulin vanhassa kaupungissa oli todella hiljaista. Kadut huusivat tyhjyyttään. Pelko oli ajanut turistit pois. Keskustelut paikallisten kanssa vahvistivat epäilyksemme. Ramadan selitti ehkä osan hiljaisuudesta, mutta turistien määrä on tipahtanut Turkissa roimasti. Voi mikä sääli. Istanbul on ihana kaupunki! Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä, tahdikkaita ja kaupungin erikoinen visuaalisuus oli ihana kokea. Emme tiedä palaammeko Turkkiin ja Istanbuliin. Paitsi jos voitamme lotossa, niin silloin me tulemme uudestaan hakemaan parit upeat matot taloomme, hienoja käsin kudottuja kylpypyyhkeitä ja huopia, keramiikkaa, nahkakenkiä koko perheelle ja ihania antiikkiesineitä Kadiköyn antiikkikaupoista ja ja ja….

”Kulta, kai meidän lotto on voimassa?”

F&T

PS Alla olevat kuvat ovat Euroopan puolelta ja Üsküdarista.