Elokuun viimeinen
Elokuun viimeinen viikonloppu, venetsialaiset, mökkikauden viralliset lopettajaiset ja muinaistulien yö. Kiirehdimme saareen jo perjantaina kovan tuulen varoituksen alta pois.
Lauantaina tuulet tuiversivat paikoin myrskylukemissa, mutta eivät osuneet meidän rantaamme. Aurinko lämmitti. Saaren suojista, puiden alta löytyi tatteja siihen malliin, ettei ikinä. Minä koristelin ruokapöytää ja ympäristöä auringonkukin ja pihlajanmarjoin. Laseihin kaadoimme ensin kuohuvaa ja sitten taivaallisen hyvää punaviiniä. Amarone-pullo oli T:n 50-vuotissyntymäpäivälahja ja olimme säästelleet sitä erityiseen hetkeen. Venetsialaiset tuntuivat sellaiselta ajankohdalta. En tiedä olenko ikinä juonut niin hyvää viiniä. Niin vivahteikaista, täyteläistä ja lämmintä. Emme vielä ole lopettamassa saaristolaiselämää, mutta tosiasia on että syksy saapuu ja sen myötä hiljalleen luopuminen mökkeilystä. Nautimme kuitenkin täysin siemauksin niin viinistä kuin verkkaisesta päivästä saaressa. Ystäväpariskuntamme perui tulonsa ja päädyimme viettämään elokuisen viikonlopun aivan kahdestaan. Ei hassumpaa.
Saunoimme ja uimme – tietysti. Hämärtyvässä illassa Trubaduuri kaivoi vielä kitaran ja minä sytytin kynttilöitä. Aivan erilaiset venetsialaiset kuin viime vuonna. Ja hyvä niin.
Taivas punertui illan suussa ja tuulikin tyyntyi. Trubaduuri heräsi puolen yön aikaan ilotulituksiin ja paukutteluun, mutta minä nukuin syvässä unessa aamuun saakka, joka sekin valkeni aurinkoisena ja kauniina.
F
Flirttimaisteri & Trubaduuri 