Rooman kevät. Kokonainen kuukausi lämpöisessä ja kauniissa ikuisessa kaupungissa. Matkastani on kulunut neljä kuukautta ja välillä tuntuu, että kaikki on ollutkin unta, mutta ei. Vietin kuukauden ihmeellisen kauniissa ja erityisessa paikassa. Rooman visuaalisuus, italialainen kulttuuri ja mentaliteetti, suurkaupungin käsittämättömän vanha historia, kevään huikea kauneus ja oma vapauteni totutuista rutiineista ja rooleista tekivät irtiotostani hienon kokemuksen. Merkityksellisimmäksi asiaksi muodostui kuitenkin kaikki ne ihmiset, joita kohtasin ja joihin tutustuin reissuni aikana. Villa Lante, Gionicolo-kukkulan päällä, on maaginen paikka, mutta talon silloiset asukkaat ja kaikki pienetkin kohtaamiset niin paikallisten kuin turistienkin kanssa piirtyivät kuitenkin merkityksellisimpinä asioina mieliini. Tarinoita on monia.

Olin  menossa eräänä sunnuntaina Galleria Borgheseen, jonne oli pitänyt varata aika etukäteen. Olin katsonut tarkkaan bussien reitit ja ajat –  ja olin ajoissa liikkeellä. Tarvitsemani bussi ei koskaan ilmaantunut (sellaista Roomassa on), mutta huomasin bussipysäkillä ranskalaisperheen, joka oli samassa tilanteessa kuin minä. Juteltuamme hetken päädyimme hyppäämään perheen kanssa taksiin ja ehdimme ajoissa upeaan museoon. Perheen isä ei huolinut minulta maksua, toivottelivat vain kaikki iloisesti hyvää museoreissua ja Roomaa.

Erityisen mieleenpainuva oli viimeinen bussimatkani asunnostani Villa Lanteen. Ahtauduin täpötäyteen bussiin valtavan matkalaukkuni ja muhkean reppuni kanssa. Linja-autossa oli kuuma ja ihmiset tikkitakeissaan vähintäänkin tuskaisia. Eräs vanhempi mies ryhtyi sättimään minua tilaa vievän matkalaukkuni vuoksi. Kaikki tämä tietenkin tapahtui italiaksi, mutta ymmärsin kuitenkin hyvin mistä oli kysymys. Yritin selittää tilannetta englanniksi ja kerroin lähteväni kotiin Suomeen ja en voi sille mitään, että matkalukkuni on niin iso. Ympärillämme olevat muut ihmiset alkoivat puolustaa minua ukon poistuessa bussista jä päädyin juttelemaan erään ihastuttavan roomalaisrouvan kanssa, jonka veli oli naimisissa tanskalaisen naisen kanssa. Pohjoismaat olivat hänelle siis tutut. Tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme.

Trubaduurin ollessa pikavisiitillä Roomassa  kävimme vierailulla vakiokahvilassamme, missä olimme käyneet muutaman kerran  edellisellä vierailullamme, kaksi vuotta aikaisemmin. Kulmakuppilan ihastuttava tarjoilija muisti meidät ja menimme kohtaamisesta sen verran sekaisin, että unohdimme maksaa espressomme. Palasimme kuitenkin takaisin asian huomattuamme ja  siitäpä vasta riemu syntyi.

Kohtasin kuukauden aikana upeita ihmisiä, joista sain ehkä elinikäisiä ystäviä. Hyppäsin pois omasta arjestani, hyvästelin perinteisen äidin roolini ( lopullisesti) ja löysin itsestäni pienen taiteilijan. Parisuhteellemme matkani ei oikeastaan tehnyt mitään, paitsi tunne siitä, että minulla on mahtava puoliso, joka tukee minua ratkaisuissani vain vahvistui.  T on luonteeltaan tasainen ja hän on varsin tyytyväinen elämäämme Suomessa. Minä olen luonteeltani levottomampi ja vaihtelunhaluisempi. Nämä kaksi täysin vastakkaista elämäntapaa on mahdollista yhdistää. Välillä mennään toisen ehdoilla, välillä toisen. Seuraava reissumme on kuukauden kuluttua ja määränpäämme on Pariisi. Olemme viemässä kolmannen poikamme Euroopan kaupunkiin ja hänen ehdoton valintansa oli siis Pariisi. Tuskin maltan odottaa…

F

PS Sain läksiäislahjaksi keraamisen taulun, missä etruskirakastavaiset syleilevät toisiaan. Jokaisessa kodissa kuulemma pitää olla jotain etruskia (jäljennöskin riittää) …

”Etruskikulttuuri kukoisti noin 800-100 eKr. Etruskit olivat muinaisitalialainen kansa, joka eli Keski-Italian alueella. Etruskien sivilisaatio muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät mm. kieli ja uskonto. Etruskien alkuperästä ei ole varmuutta, mutta heidän on arveltu tulleen Vähä-Aasiasta noin 1000 eKr. ja sekoittuneen Italian alueen alkuperäiskansaan. Toisaalta etruskien on myös arveltu olevan Italian alkuperäisväetöä.Etruskeista on säilynyt suhteellisen vähän tietoa. Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän hautausmaansa. On löydetty sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Lisäksi on löydetty muuta arkeologista aineistoa. Ensimmäiset arkeologiset jäänteet etruskeista ovat 900–700 eKr.” (http://www.peda.net/verkkolehti/kuopio/10/klassikanhistoria?m=content&a_id=26)