Jäähyväiset vuodelle 2016 – osa II

Rentouttavaa ja mukavaa kesää seurasi kaunis ja lämmin syksy. Pitkä breikki teki tehtävänsä ja tuntui kivalta palata töihin, vaikka siellä yhtenään tapahtuvat muutokset rassaavatkin ajoittain.

Syksyn kohokohta oli ehdottomasti matkamme Pariisiin. Mukana ollut nuori mies oli tyytyväinen valintaansa ja ihastuimme Pariisiin kaikki kolme.

Olemme  matkustelleet viimeisen muutaman vuoden aikana melkoisen paljon ja olemme olleet varsin onnekkaita reissuillamme. Muita ikäviä asioita ei oikeastaan ole tapahtunut kuin yksi varastettu lompakko Roomassa.  Ja siitäkin jäi oikeastaan vain hauska tarina visiitistä poliisiasemalle kerrottavaksi.

Minulle on tainnut jäädä hieman matkakuume päälle, kun taas Trubaduurin mielestä matkustaminen on ihan kivaa, mutta ei ensinkään välttämätöntä. Ensi vuodellekin on jo suunnitteilla reissuja, joista ainakin osan toteutan ilman Trubaduuria.

Samalla kun hyvästelee kulunutta vuotta sitä jo miettii tulevaa…  Ensi vuonna meidän on tarkoitus toteuttaa ainakin pieni remontti talossamme, juhlia hieman, lukea paljon, viettää mahdollisimman paljon aikaa saaressa, panostaa liikuntaan, harrastaa kulttuuria, kirjoittaa edelleen blogia ja jatkaa ylipäätään rentoa, hyväksi havaittua, elämäntapaamme. Lisäksi on muutamia projekteja, joita olen suunnitellut jo muutaman vuoden – ehkä vuosi 2017 olisi hyvä ajankohta toteuttaa ainakin osan niistä.

Haluaisin oppia myös yhden taidon.  Haluaisin  oppia ompelemaan vaatteita. En tiedä vielä tapahtuuko se jo ensi vuonna, mutta voisin ehkä aloitella opettelua… Maailmassa on kyllä niin paljon asioita mitä olisi kiva tehdä, nähdä ja kokea. Kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan!

Video nro 2:sen  vuodestamme voit käydä katsomassa täällä: Vuosi 2016 – osa II.

F

istanbul_kollaasi

Istanbulissa kesäkuussa 2016.

kollaasi_pariisi

Pariisissa lokakuussa 2016.

Jäähyväiset vuodelle 2016 – osa I

On aika jättää jäähyväiset vuodelle 2016. Olen istunut koko illan tietokoneella ja kahlannut vuoden aikana ottamiani kuvia ja muistellut kulunutta vuotta, joka on ollut meille molemmille vähintäänkin ikimuistoinen. Juhannukseen mennessä T oli ollut minikiertueella bändinsä kanssa ja olimme juhlineet isosti hänen 50-vuotissyntymäpäivänsä. Minä viimeistelin keväällä opintoni ja  vietin kuukauden Roomassa työssäoppimisjaksolla Villa Lantessa. Juhannuksen olimme Istanbulissa. Näiden suurten tapahtumien lisäksi vietimme monia hienoja hetkiä poikiemme, ystäviemme  ja sukulaistemme kanssa. Kevääseen ja kesään kuuluivat monet ihanat juhlat ja hetket.

No, onko meillä ollut murheita? On ja ei. Sosiaalisen median maailmaan ja varsinkin blogeihin kuuluvat tietynlainen asioiden kaunistelu. Siitä ei kuitenkaan ole tässä kysymys. Parisuhteemme voi hyvin ja poikien kasvettua monet asiat ovat muuttuneet helpommaksi. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni  kuukaudeksi Italiaan. Maamme taloudellisista haasteista huolimatta olemme molemmat säilyttäneet työpaikkamme ja rakkautemme ei ole monista ennusteista huolimatta hiipunut vuosien varrella. Ensi vuonna vietämme viisivuotishääpäiväämme ja yhteisiä vuosia kertyy jo yhdeksän.

Minä kamppailen ylipainoni kanssa edelleen ja kerron heti jos saan siihen liittyvän problematiikan ratkaistua. Asiasta en ole hirveästi  pitänyt ääntä, vaikka ongelma on kohdallani iso ja rassaa myös suhdettamme. Tai lähinnä aiheuttaa ylimääräistä huolta – varsinkin tulevia vuosia ajatellen. Yritän ratkoa asian ennen kuin on liian myöhäistä.

Neljä teini-ikäistä poikaa ovat oma lisänsä tässä kolmen huushollin ja kahden kaupungin uusperhekarusellissä. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin pärjänneet hormoni- ja aivomyrskyjen keskellä hyvin. Yhteys toisiimme on pysynyt hankalienkin asioiden keskellä.

Olemme monista asioista äärettömän kiitollisia. Ne asiat  näkyvät kuvissammekin. Tärkein ja suurin kiitollisuuden aiheuttaja ovat kuitenkin meille rakkaat ihmiset. He eivät aina kovin isosti näy kuvissa, joita julkaisen mutta he ovat kuitenkin ne tärkeimmät tässä maailmassa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka teette tästä elämästä elämisen arvoista!

Video nro 1:sen  vuodestamme voit käydä katsomassa täällä: Vuosi 2016 – Osa I.

F

hullunapunaiseen_kollaasi

pekanjuhlat_kollaasi

rooma_kollaasi

Lötköttelyä, lempeä ja nordic noiria

Joulu oli ja meni. Ja ihanasti menikin. Hyvin perinteiseen tapaan etenimme aatonaatosta joulupäivään ja sitten Tapaninpäivään. Jouluaaton vietimme veljeni perheen luona. Aaton kohokohta oli ehdottomasti joulusauna avantouinteineen. Ennen avantoon laskeutumista totesimme T:n kanssa olevamme hulluja ja ensimmäisen kylmäkylvyn jälkeen totesimme kuin yhdestä suusta: ”Mennään toisenkin kerran!”

Meillä on tapana rakentaa aaton päivällinen yhdessä, joten ruokakuviot eivät pahemmin meitä rasittaneet ja koska päävastuu oli tänä vuonna toisessa osoitteessa, niin otimme varsin rennosti aatonaatosta lähtien. Emme harrasta joululahjoja, joten lahjastressiäkään ei päässyt syntymään. Pojat saavat joulurahan, jonka he sitten voivat käyttää haluamiinsa asioihin. Me emme T:n kanssa osta toisillemme lahjoja, mutta aatonaattoaamuna päätin että tarvitsemme uuden leivänpaahtimen ja sen me kävimme hakemassa ikään kuin lahjaksi koko perheelle.

Aloitimme viime kesänä lukemaan Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan, jonka jäljellä olevat osat kävin lainaamassa meille kirjastosta lomalukemiseksi. Minä aloitin jo vähän etukäteen ja ahmaisin kolme romaania jo ennen Tapaninpäivää.  Se, että lukee samoja kirjoja aiheutti minulle pientä tuskaa, sillä en voinut puhua kirjan tapahtumista, koska tiesin,  että T on lukemassa samat tarinat heti minun jälkeeni. T joutui hieman tiivistämään lukutahtiaan, jotta sain pulauttaa ulos mieltäni vaivanneet asiat.

Kirjojen lisäksi ehdimme pelata muutaman erän suosikkipeliämme Scrabblea, liikuttua SuomiLoven äärellä ja jatkaa mainion Dickensian-sarjan katsomista. Lisäksi tapasimme joulunpyhien aikana ystäviämme ja paransimme maailmaa paikalla olevan nuorison kanssa. Parasta joulussa tietysti oli että saimme olla yhdessa normaalin viikonlopun sijasta neljä kokonaista päivää. Ja hyvät ruuat  – niin ja viini tietty.

 

F

joulu_2016_2

joulu_2016_4

joulu_2016_5

joulu_2016_6

joulu_2016_7

joulu_2016_8

joulu_2016_10

joulu_2016_11

joulu_2016_12

joulu_2016_13

joulu_2016_14

joulu_2016_15

 

Töitä, taidetta ja täpliä

Viimeviikkoisen työpalaverin valokuvataiteenmuseossa lisäksi sain mahdutettua Helsinki-päivääni nopean pyrähdyksen Kampissa, visiitin HAM:issa Yayoi Kusaman riemastuttavan taiteen äärelle ja jouluvalojen ihastelua. Kotimatkalla katselin  vielä dokkarin tästä eriskummallisesta taiteilijasta. Suosittelen sekä dokkaria että näyttelyä. Jos muistaisin uneni siellä olisi varmaan ollut täplä jos toinenkin.

F

toitajataidetta

toitajataidetta_1

toitajataidetta_2

toitajataidetta_3

toitajataidetta_4

toitajataidetta_5

toitajataidetta_6

toitajataidetta_7

toitajataidetta_8

toitajataidetta_9

toitajataidetta_10

toitajataidetta_11

toitajataidetta_12

toitajataidetta_14

toitajataidetta_15

toitajataidetta_16

toitajataidetta_17

toitajataidetta_18

toitajataidetta_19

toitajataidetta_20

toitajataidetta_21

toitajataidetta_22

 

Vihdoinkin!

Olen puhunut lähes niin kauan kuin olemme tunteneet T:n kanssa toisemme siitä, miten jonain päivänä teen kyllä itse silakkapihvejä. Silakka oli lapsuuteni herkkuruokaa ja jostain käsittämättömästä syystä en juurikaan ole valmistanut siitä ruokaa. Muistan lapsuudestani sen, miten usein sunnuntaisin kun palasimme saaresta kotiin ajoitimme kotiinlähdön samoihin aikoihin kun kalastaja saapui mereltä silakkalastin kanssa Luvian Laitakarin satamaan. Iltasella isä sitten halstrasi äidin perkaamat silakat hiilloksella ja ne maistuivat aivan tajuttoman hyviltä.

Löysin netistä Sikke Sumarin ohjeen, missä silakkafileet marinoitiin ensin munamaitodijonsinappiliemessä, minkä jälkeen pihvien väliin laitettiin tillikaprisvoita ja sitten kieputeltiin ruiskorppujauhoissa ja paistettiin pannussa kullankeltaisiksi. Tarjosin T:lle kaverina palsternakkapyreetä. T ei lähtökohtaisesti ole tunnustautunut suureksi silakan ystäväksi, mutta myönsi, että pihvit olivat  ihan törkeen hyviä! Kylmä Riesling olisi toiminut kylkeen loistavasti. Sitä paisti silakka on eettiinen valinta lautaselle. Seuraavien silakkapihvien paistamiseen  ei todellakaan mene yli kahdeksaa vuotta!

F

Silakkapihvit.jpg

Joulutunnelmaa Turussa

Olenkohan mahtanut ymmärtää hehkuttaa tarpeeksi, miten ihastuttava kaupunki Turku on? Se on minun opiskelukaupunkini ja T:n koko elämä oli käytännöllisesti katsoen siellä ennen minun tapaamistani. Vaikka varsinainen kotimme sijaitsee Satakunnassa, niin aina silloin tällöin hyvän syyn sattuessa Turku vetää meidät puoleensa. Niin kuin nyt.

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa ystävämme bändin 20-vuotisjuhlakeikka Turussa ja koska elämme joulukuuta, niin meidän ei tarvinnut montaakaan kertaa miettiä lähtisimmekö/jäisimmekö kuuntelemaan hyvää musiikkia lauantaina ja siinä samalla nauttimaan jouluisesta Turusta. Viikonlopun säät olivat suorastaan talviset, joten kaikkialla oli vaan niin älyttömän kaunista.

Perjantaina kävelimme T:n kanssa Turun kodistamme ihastelemaan joulukuusin, valoin ja äänimaisemalla somistettua Teatterisiltaa ja pistäydyimme lasillisella  yhdessä lempipaikoistamme, Tiirikkalassa. Tuomiokirkon kuusen ihastelu kuului myös perjantain ohjelmaan.

Lauantaina kävi pikapikaa shoppilemassa Skanssissa ja päädyimme nuorisojoukkomme kanssa, taas kerran, syömään loistavaan intialaiseen ravintolaan, Delhi Darbariin Hämeenkadulle, minne kannattaa varata pöytä etukäteen, sillä se on miltei aina lähes täynnä. Lauantai-illan päätteeksi suuntasimme vielä viihtymään Asennevammayhdistyksen keikalle. Ammattitaidolla, vuosien kokemuksella ja oikealla asenteella rakennettu setti oli nautinnollista kuunneltavaa. Kiva ilta.

Sunnuntaina ohjelmassa oli sitten pyrähdys Ikeaan, sillä rouvan kynttilävarastot vaativat täydennystä ja ehdimmepä vielä Wanhan Suurtorin joulumarkkoinoille ja kaupungillekin. Suosittelen lämpimästi pistäytymään Turussa näin joulun alla. Nähtävää ja koettavaa on vaikka miten paljon. Ensi viikonloppuna siellä on mm. Turku Design Now! -ryhmän joulumyyjäiset, jonne me emme tänä vuonna ennätä, mutta mitä voin suositella edellisten vuosien perusteella.

Siispä –  I kiss my Turku.

F

jouluinenturku

jouluinenturku_1

jouluinenturku_2

jouluinenturku_3

jouluinenturku_4

jouluinenturku_5

jouluinenturku_6

jouluinenturku_7

jouluinenturku_8

jouluinenturku_9

jouluinenturku_10

jouluinenturku_11

jouluinenturku_12

jouluinenturku_13

jouluinenturku_14