Aikuisviihdettä

Rouva oli viikonloppuna semmoisessa mielentilassa, että piti päästä vähän tuulettumaan. Perjantain pimetessä rouva laittoi uutukaisen, melko antavan kaula-aukon omaavan mekkonsa ylleen ja herra päätti olla välittämättä vaikka euroja paloi turhuuteen ja hekumaan. Koska olimme Turussa, niin oli varsin helppo heittäytyä kevytkenkäisiksi. Kävelimme ensin Pinellan baariin (siis sinne missä on samanlaiset valaisimet kuin meidän talomme eteishallissa) ja tilasimme Irish coffeet. Miten olin voinut unohtaa Irish coffeen? Se oli äitini ja isäni lempidrinkki. Kiitos, Satu, että tarjosit minulle kyseisen drinkin Oulun reissullani! Ja siemailessamme  kuumia juomiamme äidyin muistelemaan vanhempieni tapaa nauttia alkoholia yhdessä, maltilla ja nautiskellen. Alkoholin (ja monen muunkin asian) suhteen olen kasvanut pumpulissa.

Pinellasta siirryimme joen toiselle puolelle Tiirikkalaan ja rouvan oli saatava oikean baarimestarin tekemä  negroni. Trubaduurin sekoitukset ovat olleet kyllä erinomaiset, mutta havaitsin pientä puutetta huushollimme varustetasossa. Kaapeistamme uupuu Old fashioned -lasit, joten semmoisethan on ehdottomasti saatava. Niin ja semmoinen alkoholimitta.

Tiirikkalassa esiintyi mainio BaBossa-kokoonpano ja kallistelimme vielä prosecco-lasitkin. Huomasin mieheni katselevan tyytyväisenä decolteetani  ja minä olin pakahtua ylpeydestä kun huomasin muutaman naisen vilkuilevan Trubaduurin suuntaan.  Muutama paikalla ollut moukka, jotka sivistymättömästi elämöivät aivan orkesterin vierssä saivat oloni tuntumaan vielä paremmaksi. Olin niin ylpeä, komeasta ja fiksusta aviomiehestäni, jonka ei tulisi mieleenkään häiritä esiintyviä taiteilijoita.

Ennen puolta yötä kävelimme käsikynkkää valaistun  tuomiokirkon ohi kaupunkikotiimme. Tuulettuminen teki hyvää. Joskus on hyvä nähdä toinen hieman ulkopuolisin silmin.

Olin onnesta sekaisin kun päädyin illan päätteeksi mieheni syleilyyn  ja mellastamaan lakanoiden väliin ahtaaseen sänkyymme. Semmoista aikuisviihdettä tällä kertaa.

F

tiirikkalassa

tiirikkalassa_6

tiirikkalassa_5

tiirikkalassa_4

tiirikkalassa_3

tiirikkalassa_2

tiirikkalassa_1

Tiirikkalassa_8.jpg

Puhetta seksistä

On jo kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin postauksen, mutta olen kuitenkin ollut hengessä (ja joissakin kuvissa) mukana F:n postauksissa. Nyt siis pitkästä aikaa taas tällainen näköiseni pohdiskeleva kirjoitus ja mistäpä muusta kuin seksistä.

Kliseisesti sanotaan että siitä puhe mistä puute, mutta taitaapa olla niin että ainakaan parisuhteissa ei puhuta seksistä vaikka siitä olisi puute. Enkä voi sanoa olevani puutteessa vaikka nyt haluankin puhua seksistä. Jokin aika sitten lukemamme ja arvostelemamme Ihana kiihko -kirja herätti monia ajatuksia, myös sellaisia jotka eivät suoraan liity kirjaan. Yritän tässä postauksessa vähän jäsennellä niitä.

Seksiä on monenlaista: sooloseksiä, ryhmäseksiä, roolileikkiseksiä, urheiluseksiä, parisuhdeseksiä, kyberseksiä, kirjaseksiä, pikkujouluseksiä. Tämä lista (joka ei  ole mitenkään tyhjentävä) vaikuttaa ehkä keinotekoiselta, mutta kaikki nämä tuottavat harrastajalleen seksuaalista mielihyvää. Yhdyntä on vain yksi seksin muoto. Seksuaalisuus on aivan valtava voima, joka ohjaa käyttäytymistämme ja jota on vaikea hallita. Luulenpa että lähes jokainen meistä kanavoi tuon voiman johonkin seksin ilmenemismuotoon.

Näistä seksin lajeista parisuhdeseksi poikkeaa muista herkkyytensä ja tarkoituksensa suhteen. Ehkä puhdasta sooloseksiä lukuunottamatta muut seksin muodot voivat helposti häiritä parisuhdeseksiä. Lisäksi seksillä on parisuhteessa muukin tarkoitus kuin tuottaa seksuaalista mielihyvää: se lisää kiintymystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itse asiassa seksi on tärkein liima pitämään kahta ihmistä yhdessä. Monet tulisivat taloudellisesti toimeen yksinkin, ja lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa lopulta.

Tästä liimasta on siis pidettävä hyvää huolta ruokimalla sitä ja katsomalla ettei mikään ime siitä voimia. Pornon katselun on todettu häiritsevän parisuhteen seksiä, koska se saa luonnollisen näköisen ihmisen näyttämään valjulta. Väitän että nyt niin suosituiksi ja tulleet naisille suunnatut pehmopornokirjat tekevät ihan saman: oma puoliso alkaa vaikuttaa tavanomaiselta, tylsältä ja ennalta arvattavalta. Ennen kuin ollaan siinä pisteessä että seksi oman rakkaan kanssa ei kiinnostakaan, olisi itse kunkin hyvä miettiä häiritseekö jokin keskittymistä parisuhteen seksiin.

Vaikka nyt olisi käynytkin niin että pehmopornokirjat, nettiporno tai jokin muu on päässyt teidän väliin, asia on todennäköisesti kuitenkin korjattavissa. Esim. pornon haitalliset vaikutukset häviävät melko nopeasti kun sitä lakkaa katselemasta/lukemasta. Suosittelen.

Viime viikonloppuna oli taas kerran ihana huomata että vaimoni ja minun välinen seksuaalinen vetovoima ei ole oikeastaan yhtään laantunut vuosien aikana. Olemme aivan yhtä hulluina toisiimme kuin ennenkin. Mutta olemme kyllä kiinnittäneet intohimon ylläpitämiseen ja läheisyyteen todella paljon huomiota. Viikonloppuisin suurin osa ajasta saattaa kulua pussailemiseen ja freijaamiseen. Ja silti ehdimme tehdä muutakin.

Jos  jonkin elämänohjeen haluan antaa jälkikasvulleni niin se kuuluu näin: Parisuhde tarvitsee seksiä, mutta seksi ei ole pelkästään yhdyntää. Kannattaa olla valppaana parisuhteen seksiä häiritsevisen tekijöiden suhteen ja vähentää niitä. Ja pussailla ja freijata kumppanin kanssa järjettömän paljon. Näillä pääsee jo aika pitkälle.

T

lumisydan

Viikonloppuherkuttelua

Kun teinit ovat toisissa osoitteissa, niin on aika kaivaa esille etanapannut kaapista ja herkutella suut maireina sinihomejuustolla, valkosipulilla ja persilijalla ryhditettyjä etanoita. Suurin osa jälkikasvustamme nimittäin ei vielä ole ihan ymmärtänyt tämän herkun päälle.

Olemme valmistaneet etanamme vuosikausia Pastanjauhantaa-blogin ohjeella, joskin määrät ovat nykyään hyvin summittaisia, – ja nauttineet ne sitten paahdetun, vaaleahkon, leivän kanssa. Nam ja maiskis. Pakko sanoa että emme ole saaneet ravintolassa koskaan yhtä hyviä etanoita kuin nämä kotitekoiset. Kunnolliset (tarpeeksi syvät) etanapannut ovat kyllä varsin tarpeelliset jos haluaa täydellisen makunautinnon. Omat pannumme ovat Emile Henryn mallistoa ja olemme tykänneet niistä kovasti. Ensi viikonloppuna  taitaakin olla vuorossa blinikestit…

F&T

etanoita

etanoita_1

etanoita_2

Toven tahtiin

Perjantai  – ja viikonloppu ihan käsillä! Trubaduuri istuu bussissa ja on ihan tuotapikaa kotona. Tänään on tarkoitus vain olla. Pieni flunssa vaivaa meitä molempia ja silloin pitää ottaa iisisti.

Kipaisin hakemassa meille viinipullon. Tänään hyggeillään Toven tahtiin. Tove Janssonin freskot Juhlat kaupungilla ja Juhlat maalla, tai osia niistä, ovat päätyneet Suomi 100 -juhlavuoden juomien etiketteihin. Käväisin joulun alla HAM:issa katsastamassa alkuperäiset freskot ja rakastan niiden tunnelmaa.  Viini on siis valittu tälle illalle puhtaasti etiketin perusteella.

Voipi olla että myös meidän omat juhlat maalla -kuvion suunnittelu etenee tämän illan aikana. Rakastan perjantai-iltoja! Rakastan juhlia! Ja rakastan Tovea! Tuskin maltan odottaa että elokuva hänestä valmistuu….

 

F

punaviini_tove

punaviini_tove_1

tove_fresko

tove_fresko_1

Hellun kaa leffassa

Pohjoisen ihmiset kutsuvat rakastaan helluksi. Minäkin haluaisin, mutta en pysty koska olen sidottu tähän syntymäpaikkani kieleen, missä ei  ketään hellutella, mutta rakastetaan kyllä ja joskus murutellaan ja kullaksikin kutsutaan.

Viime viikonlopun vietimme pitkästä aikaa Turussa. Lauantai-ilta meni mahtavien ystävien kestitettävänä ja sunnuntaina sain puhuttua kultani ympäri kanssani elokuviin. Trubaduuri on kiltti ja joustava mieleltään, mutta on hänelläkin periaatteensa ja yksi niistä on vältellä tietynlaisia elokuvia viimeiseen asti. Ehkä se oli flunssani tai ylimaallinen ihanuuteni, mikä sai miehen pään kääntymään ja lähtemään kanssani elokuviin katsomaan  yhdysvaltalaista, romanttista, musikaali-draamakomediaa.

Ja voi miten ihana kolmetuntinen meillä olikaan!  Kävimme ensin lunastamassa liput leffateatterissa ja hipsutimme sitten käsikynkässä torin reunaa pitkin Rentoon. Minä hörpin irish coffeen ja niistin nenääni ja T nautiskeli lattensa. Oltiin vaan onnellisina viihtyisässä baarissa, jonka sisustus on kuin meille tehty. Kamera  jäi kotiin, mutta saahan puhelimen kamerallakin tallennettua jotain.

La La Land oli juuri sellainen kuin odotinkin, ehkä jopa piirun verran enemmänkin. Trubaduurikin tykkäsi. Muistelimme molemmat  elokuvan jälkeen niitä sunnuntai-iltapäiviä lapsuudestamme/nuoruudestamme kun televisiosta tuli amerikkalaisia musikaaleja. Jonnekin sinne La La Land meidät  kai vei. Nauroimme ja minä tietysti itkeä tirskautinkin. Elokuvan jälkeen kaksi tyytyväisyydestä hykertelevää keski-ikäistä oli tilassa, missä flunssa, stressi, huonosti nukutut yöt, huoli ja murhe eivät tuntuneet kerta kaikkiaan yhtään missään.

 

F

lalaland_670

lalaland_800b

lalaland_800e

Kuvat: Finnkino.fi

 

 

Bergmanien lumoissa

Jostain syystä kesällä 2009, kun suhteemme oli vielä kovin tuore hurahdin hetkellisesti Ingmar Bergmanin elokuviin. Minulta oli miltei koko tuotanto siinä vaiheessa näkemättä ja Trubaduurin innoittamana katselin useamman leffan itsekseni ja muuutaman katsoimme myös yhdessä. Muistaakseni ainakin Kuiskauksia ja huutoja. Jokin niissä vetosi silloin. Vastarakastuneina jätimme kuitenkin Kohtauksia eräästä avioliitosta tietoisesti katsomatta ja sitten Bergman unohtuikin.

Joulun alla löysimme Yle Areenasta sarjan Bergmanin videot, missä elokuvantekijät pohtivat elämän peruskysymyksiä mestariohjaajan vhs-kokoelman äärellä.  Valitettavasti sarja ei ole enää nähtävissä Areenassa, mutta  Bergmanin elämään voi kurkistaa nyt myös hänen tyttärensä Linn Ullmanin tuoreen romaanin Rauhattomat kautta. Ahmaisin kirjan parissa päivässä ja pidin siitä poikkeuksellisen paljon.

Luulen että olemme valmiit katsomaan myös Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Bergmaneista puhuttaessa vielä vinkkaus todella mielenkiintoiseen  Nimeni on Ingrid -dokumenttiin huikeasta näyttelijästä Ingrid Bergmanista, jonka elämän tarina on monella tavalla todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

 

F

bergman

Kohti pohjoisempaa ulottuvuutta

Vakaa aikomukseni oli hurauttaa Oulun kautta Itä-Lappiin ja aloitella vuoden 2017 ensimmäiset päivät katselemalla maailmaa tunturin laelta. Toisin kävi. Pakkasennusteet näyttivät juuri itäiseen Lappiin miltei 40 asteen pakkaslukemia ja totesin, että tämän rouvan taitaa olla viisaampi pysyä poissa niiltä leveysasteilta. Olin kuitenkin sopinut visiitistäni erään ystäväni ja hänen perheensä  luokse Haukiputaalle ja päätin toteuttaa pienen roadtripini sinne. Ajelin hiljakseeen  pitikin rantatietä, kuuntelin Yle Areenasta Jari Sarasvuon juttuja, ajattelin paljon, pysähdyin Vaasassa sushilla ja saavuin Ouluun illansuussa. Ystäväni perheineen odotti minua lihapatojen äärellä ja jatkoimme  juttuja pitkälti yli puolen yön. Olimme viimeksi tavanneet nenätysten kahdeksan vuotta sitten ja siinä ehtii muuten tapahtua sitten kaikenlaista. Toivottavasti saamme ensi kesäna heidät vastavierailulle Satakuntaan.

Isäntäperheeni arki oli alkamassa ja heille oli myös tulossa Ranskan sukulaisia kylään, joten aamupäivällä kiitin heitä vieraanvaraisuudesta (olisin ilman muuta saanut yösijan myös toiseksi yöksi)  ja varasin itselleni hyvin nopean harkinnan jälkeen huoneen Hotelli Lasaretistä,  Oulusta. Matkani yksi tavoite oli myös saada olla aivan yksin ajatuksineni ja viihtyisä hotelli on siihen mitä mainioin paikka. Seuraavaksi suuntasin kamerani kanssa meren rantaan. Pakkaslukemat olivat aamupäivällä hyvin maltilliset, mutta pureva tuuli raikasti sopivasti kuvauksia.  Meri on kyllä aina meri – jäätyneenä ja lumen peitossakin kertakaikkisen täydellinen.

Pienen googlailun jälkeen suuntasin myöhäiselle lounaalle Ravintola Puistolaan, missä taisin syödä elämäni parhaan risoton. Ja mikä miljöö! Vaaleanpunainen jugendrakennus oli juuri sitä, mitä sieluni kaipasi. Oulu on monella tavalla viehättävä kaupunki ja tein vielä pienen kävelylenkin Kauppahalliin ja makasiinien luo.

Kävelylenkin jälkeen sielu huusi taidetta ja suuntasin Oulun taidemuseoon, missä  oli mm. Rut Brykin töitä. Minua vähän harmittikin, etten ennättänyt nähdä näyttelyä Emmassa, joten oli kiva nähdä töitä täällä…

En tiedä, mutta minulla on jotenkin hyvä tutina vuoden 2017 suhteen.  Maailmalla myllertää ja sen takia onkin erityisen tärkeää löytää sisäistä rauhaa ja harmoniaa. Vaaleanpunainen väri kuulemma rauhoittaa…

F

rouvanroadtrip_oulu

rouvanroadtrip_oulu_1

rouvanroadtrip_oulu_3

rouvanroadtrip_oulu_4

rouvanroadtrip_oulu_5

rouvanroadtrip_oulu_6

rouvanroadtrip_oulu_7

rouvanroadtrip_oulu_8

rouvanroadtrip_oulu_9

rouvanroadtrip_oulu_18

rouvanroadtrip_oulu_20

rouvanroadtrip_oulu_21

rouvanroadtrip_oulu_22

rouvanroadtrip_oulu_24

rouvanroadtrip_oulu_25

rouvanroadtrip_oulu_26

rouvanroadtrip_oulu_27

rouvanroadtrip_oulu_28

rouvanroadtrip_oulu_29

rouvanroadtrip_oulu_30

rouvanroadtrip_oulu_32

rouvanroadtrip_oulu_34

rouvanroadtrip_oulu_35

rouvanroadtrip_oulu_36

rouvanroadtrip_oulu_37

rouvanroadtrip_oulu_38

rouvanroadtrip_oulu_39

rouvanroadtrip_oulu_40

rouvanroadtrip_oulu_45

rouvanroadtrip_oulu_46

rouvanroadtrip_oulu_47

rouvanroadtrip_oulu_23

 

Drinksutrendit rantautuivat landelle

No niin. Se on sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Uuden vuoden viikonloppu eteni hyvin rauhallisissa merkeissä täällä Satakunnan sydämessä. Vuoden vaihtuessa seisoimme eturivissä Porin Etelärannassa  katsastamassa upean ilotulituksen musiikkeineen. Jussi Hakulisen Joutsenlaulu aiheuttaa väristyksiä meissä molemmissa, eri syistä kylläkin. Voitte arvailla kummassa inhosta – ja kummassa ihastuksesta. Joka tapauksessa ilotulitus oli upea ja rouva kiekui Satakunnan laulun sydämensä kyllyydestä niin kuin monta kertaa aiemminkin. Ystäväpiirissämme oli nimittäin vuosikaudet tapana aloittaa bileet kajauttamalla Satakunnan laulu, joka on maakuntalaulujen helmi, sanon minä. Uusi vuosi vaihtui  pienen kuoharipullon voimalla, jonka olimme ottaneet mukaamme Poriin ja sinetöitiin halauksin ja suudelmin.

Perjantaina  olikin sitten hieman väkevämmät aineet pelissä. Internetistä  selvisi että tämä kyseinen coctail on hyvin suosittu juuri nyt – ja mitä ilmeisemmin on ollut jo pitemmän aikaa. Rouva löysi Internetin ihmeellisestä maailmasta Camparin upeat kalenterikuvat eli Red Diaryt viime vuosilta ja näki itsensä siemailemassa Kate Hudsonin tapaan upeaa, punaista, Campari-drinkkiä. Negroni vaikutti kiinnostavalta sekoitukselta. Mielikuvista tekoihin. Tarvittavat juomat hankittiin ja Trubaduuri hämmensi rouvalle muutaman drinkin perjantai-illan ratoksi, jotka F siemaili uudessa, punaisessa kietaisumekossaan yhdessä aviomiehensä kanssa, joka myös tykästyi drinkin makuihin.

Internetistä löytyy useampi versio, mutta T sekoitti Negronin seuraavalla tavalla:

1 osa  Camparia

1 osa giniä

1 osa punaista vermuttia (makea)

jäitä

 

Ai miltä Kate Hudson näytti siemaillessaan Campari-drinkkiään? No tältä:

Kate-Hudson-Campari-2016-Calendar-Pictures04.jpg

Tämä rouva ei ehkä näyttänyt ihan samalta villasukissaan sohvan nurkassa, mutta sellaista elämä on. Tänäkin vuonna. Hyvää vuotta 2017 vielä kerran ihan kaikille!

F

uusivuosi_2016

uusivuosi_2016_1

uusivuosi_2016_2

uusivuosi_2016_4

uusivuosi_2016_5

uusivuosi_2016_6

drinkki_uusivuosi

drinkki_uusivuosi_1

drinkki_uusivuosi_2

drinkki_uusivuosi_3

drinkki_uusivuosi_4

drinkki_uusivuosi_5

drinkki_uusivuosi_6