Karistin tiistaina Turun pölyt jaloistani ja suuntasin Helsinkiin. Päätin tavata mahdollisimman monta ystävääni ja onnistuinkin siinä hyvin.

Ensimmäinen tapaaminen tapahtui heti saavuttuani Helsinkiin, paikkana kahvila La Torrefazione Aleksanterinkadulla. Viihtyisä ja rento italialaistyyppinen paikka, missä oli supperhyvää kahvia. Tutustuin Roomassa ollessani kahteen nuorukaiseen, ja välillemme syntyi ystävyys, joka siirtyi mukanamme Suomeen. On ollut ihanaa saada ystäviksi kaksi luovaa ja lahjakasta nuorta miestä, joiden elämäntilanteet ovat jotain ihan muuta kuin omani. Eri ikäisten ystävien omistaminen on jotain aivan käsittämättömän rikastuttavaa. Kahvihetki hurahti hetkessä ja lupasimme tavata taas jossain. Ehkä saan seuraavaksi houkuteltua nuorison Satakuntaan.

Ihanan energinen ystävättäreni pörhälsi suoraan uudesta työpaikastaan luokseni ja oli seuraavan kohtaamisen aika. Ystäväni vei minut syömään mainioon italialaiseen ravintolaan Il Trioon, missä päivitimme kuulumiset loistavan pastan ja pitsan äärellä. Olemme tunteneet teinitytöistä asti ja vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vuosi, niin kuin tällä kertaa, niin tuntuu kuin jatkaisimme siitä mihin viimeksi olimme jääneet. On huikeaa että on ystäviä, jotka tuntevat sinut läpikotaisin vuosikymmenien ajalta. Yövyin ystäväni luona ja emme meinanneet malttaa mennä nukkumaan, sillä juttua olisi riittänyt vaikka miten pitkään… Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei mene kokonaista vuotta.

Kolmannet treffit saimme sovittua Malmin kauppakeskukseen. Kiireinen ystäväni sai kuin saikin järjestymään aikaa minulle. Hän oli lähdössä Hämeenlinnaan luennoimaan, joten sovimme treffit paikkaan, mistä hän pääsi kätevästi matkaan. Meille jäi aikaa miltei kaksi tuntia. Ystäväni on läsnäolon mestari. Hälyinen kauppakeskus katosi ympäriltämme kun hörpimme isot lattet viihtyisässä Espresso Housen kahvilassa. Meidän tiemme kohtasivat 1990-luvun alkupuolella kotimaisen kirjallisuuden opintojen parissa ja Facebookin myötä ystvyytemme heräsi uudelleen. Meidän elämämme ovat  oikeastaan tyystin erilaiset, mikä jollain tavoin ehkä juuri vetää meitä puoleensa. Olen todella kiitollinen ystävyydestämme. Tapaamisemme jälkeen olin inspiroitunut  – tiedän että hänellä on sellainen vaikutus moniin ihmisiin.

Rautatieasemalta kävelin hotelliimme Glo Hotel Artiin. Kävin suihkussa, lueskelin kirjaa ja otin pienet päiväunetkin. Pukeuduin oopperailtaa varten ja menin odottamaan hotellin upeaan aulaan Trubaduuria. Päiväunieni aikana lumimyrsky oli vallanut Helsingin kadut ja aulaan saapui luminen ja märkä mies. Emme antaneet sään haitata. Veimme T:n tavarat huoneeseemme ja lähdimme lumen ja tuulen keskelle etsimään ruokapaikkaa. Lumi ja tuuli riepottelivat meitä ja koko kaupunkia. Meitä nauratti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet kokea Helsingin tässä moodissa. T oli tsekannut valmiiksi Sushibar+Wine -ravintolan Fredalta, missä oli aivan loistavat sushit! Ehkä yhdet parhaista ikinä.

Illan ja viikon  ehdoton kohokohta oli Carmen Kansallisooperassa. Tarina ja ooppera olivat meille entuudestaan tutut Finnkinon MET-esityksistä, mutta kyllä livekokemus on aina ihan oma juttunsa. Sairastapaus hieman sekoitti esitystä, sillä Don Josén roolin esittäjä Daniel Johansson ei pystynyt itse laulamaan ja hänen paikkaajansa esitti laulut estradin sivusta. Mutta yllättävän vähän se haittasi.  Muuten Carmen oli juuri niin upea ja traaginen kuin sen kuuluukin olla.

Oopperan jälkeen olimme täysin valmiit nukkumaan – onneksi hotellin sänky oli todella hyvä. Glo Hotel Artin aamiainen oli myös aivan loistava. Körottelimme aamulla bussilla Turkuun ja minä palasin Satakuntaan.  Lomaa on jäljellä vielä muutama päivä ja aion ottaa todella iisisti.
 
F

PS Ihanien ystävien tapaaminen oli niin inspiroivaa ja intensiivistä, että unohdin ottaa kuvia, mikä oli oikeastaan juuri sitä, mitä kaipasinkin. Muutama räpsy sentään Glo Hotel Artin aulasta T:tä odotellessa…