Kosmoporilainen – kesädrinkki vailla vertaa

Kosmoporilainen on ehdoton kesädrinkkisuosikkimme, jonka kehitimme jo vuosia sitten, mutta lasten kasvettua rapaparperimehun keittäminen on jäänyt ja näin ollen drinkit ovat jääneet myös tekemättä. Kosmoporilaisen tärkein ainesosa on nimittäin mansikalla höystetty raparperimehu. Kuten drinkin nimikin kertoo – se on Trubaduurin kehittämä mukaelma tunnetusta Cosmopolitan-drinkistä.

Ennen juhannusta F sai hetkellisen toimeliaisuuden puuskan ja pisti kaikki puutarhan raparperit matalaksi ja iski ne mehumaijaan. Kaveriksi löytyi pakastimesta mansikoita viime kesältä ja saimme aikaiseksi pari litraa mahtavaa raparperimansikkamehua. Mehuun ei lisätä sokeria, eikä myöskään vettä.

Kosmoporilaisen ainesosat ovat: raparperimansikkamehua, tuoretta murskattua mansikkaa, jäitä, vodkaa, Triple sec -likööriä ja limemehua.

Ohje drinkin tekoon:

2,5 cl vodkaa

1,5 cl Triple sec -likööriä

3 cl raparperimansikkamehua

1 rkl mansikkasurvosta

1 cl limen mehua

Jäitä

Lopuksi drinkki sekoitetaan varovasti ja tarjoillaan coctaillasista. Mökkiolosuhteissa mikä tahansa lasi käy.

Raparperimansikkamehun keittämisen vaiva  kannattaa tämän drinkin eteen todellakin nähdä. Drinkki on nimittäin aivan sikahyvää! Se kannattaa ehdottomasti nauttia hyvässä seurassa! Kiitos Liisa&lapset mahtavasta seurasta! Teimme lapsivieraille oman version mansikkasurvoksesta, kuplavedestä, sokerista ja mansikkaraparperimehusta. Toimi kuulemma sekin.

F&T

Kosmoporilainen

Kosmoporilainen_1

Kosmoporilainen_2

Kosmoporilainen_3

Kosmoporilainen_4

Kosmoporilainen_5

Kosmoporilainen_6

Kosmoporilainen_7

Juhannusjuhlista saariston arkeen

Juhannuksena se sitten alkoi. Meidän yhteinen kesämme saaressa. Kolme neljästä teinipojastamme vietti juhannuksen kanssamme, mutta nyt olemme kahden. Juhannus sujui perinteiseen tapaan: saunoimme, söimme hyvin ja aattona veneilimme ystäviemme saareen, missä juhannusjuhlat jatkuivat höpöttelyn, savusaunan, grillailun ja paljuilun merkeissä. Kokkokin sytytettiin rantaan. Ilta oli tyyni ja kaunis. Edes hyttyset eivät häirinneet saariston täydellistä kauneutta. Kameraa en viitsinyt edes kaivaa esille.

Jäätyämme kahden juhannuksen jälkeen T toteutti ensitöikseen pitkään suunnittelemansa lavitsan pieneen makuukammariimme. Saimme viime kesänä T:n työkaverilta uudehkon 160 cm leveän patjan, jonka kanssa nukuimme viime kesän lattialla. Sitä edeltänyt 120 cm leveä runkopatja päätyi ranta-aittaan poikien ja vieraiden käyttöön. Keski-ikäisten ihmisten ei kuitenkaan ole tarkoitettu kämyävän aamuisin lattialta ylös, joten jonkilainen sänky meidän oli saatava.

Makuukammarimme on todella pieni ja kiinteä lavitsa tuntui hyvältä vaihtoehdolta sängyksi sinne. Siivoaminen on pienessä ja pimeässä tilassa hankalaa ja nyt ei tarvitse edes yrittää ujuttaa rättiä sängyn alle. T teki lavitsasta melko korkean ja siitä syntyi hauskasti hieman kajuuttamainen fiilis, mikä sopii tänne merelle mainiosti.

Makuukammarista syntyi ihan täydellinen lemmenpesä meille, missä on myös aivan jumalattoman hyvä nukkua.

F


Sunnuntai saariston rauhassa

Sunnuntai saaressa on ollut ihan parasta hektisen Rooman jälkeen.  Minä olen laiskotellut sydämeni kyllyydestä ja T on touhunnut kaikenlaista. Tein minä sentään kukkakaaligratiinin.

T ei koe itseään mitenkään erityisen käteväksi käsistään. Hän kun ei ole rakentanut taloa tai korjannut 100-vuotiasta talovanhusta  kellarista ullakolle kuten ystäväpiirissämme monet. Mutta mielestäni hän on ihan supperkätevä. Ranta-aitan terassi on kaivannut sisustamista, mutta en ole oikein tiennyt mitä siihen voisi laittaa.  Tänään siihen syntyi pieni oleskelualue: lasten vanha sänky päätettiin laittaa säiden armoille laveriksi ja sen seuraksi T pykäsi vanhasta ovesta ja pukkijaloista matalan pöydän.  Orpona keikkuneet tuolit eivät ole enää irrallisia, vaan osa oleskelualuetta. Mielestäni terassi on aika soma nyt.

T lähtee huomenna vielä Turkuun muutamaksi päiväksi töihin, mutta sitten onkin jo juhannus ja yhteinen lomamme alkaa. Koko loma meren rannalla. Ihan mahtavaa!

F

Ensemblea kuumassa ja kauniissa Roomassa

Tiedättehän mitä tarkoittaa termi ensemble? Yleensä se liitetään teatterin tekemiseen, mutta koen sen koskettavan mitä tahansa luovaa työskentelyä, mikä tehdään porukalla pienessä hurmoksessa.

Viisihenkinen ryhmämme koki Roomassa pienimuotoisen ensemblen. Teknisesti ryhmämme koostui kahdesta valokuvauksen opettajasta, kahdesta ammattitutkintoa suorittavasta valokuvaaja-aikuisopiskelijasta ja minusta. Asuimme yhdessä, söimme yhdessä, teimme töitä yhdessä – koko ajan taustalla oli tieto siitä, että olemme tekemässä jotain ainutlaatuista aivan erityisessä ympäristössä. Lopputuloksen tulette näkemään jonain päivänä valokuvapainotteisessa kirjassa, jonka Suomen Rooma-instituutti tekee yhdessä Sataedun valokuvauskoulutuksen kanssa. Tekemämme valokuvausmatka oli jo kolmas ja samalla myös viimeinen. Kuvat ovat nyt otettu ja prosessi etenee askel askeleelta kohti julkaisua.

Idea visuaalispainotteisesta julkaisusta syntyi minun ollessani valokuvaajaharjottelijana Villa Lantessa viime vuoden keväänä, ja on uskomattoman upea kokemus päästä osalliseksi seuraamaan koko prosessia. Tuskin maltan odottaa lopputulosta.

Tämä oli kolmas kertani Roomassa ja tunteeni tätä eriskummallista kaupunkia kohtaan vain syvenevät kerta toisensa jälkeen. Pysyttelimme ryhmämme kanssa  koko reissun ajan Trasteveressä, missä sijaitsi Airbnb-kämppämme ja Gianicolo-kukkulan laella Villa Lantessa. Vaikka koimme maantieteellisesti vain pienen osan Roomaan, niin kokemus oli kuitenkin valtava.  Roomalla on sellainen vaikutus, ainakin minuun, mutta olin aistivinani että se koski koko ryhmäämme.

Istun ranta-aitassamme, kirjoitan tätä tekstiä ja yritän jäsennellä viiden päivän matkaamme. Sillä aikaa kun minä olen prosessoinut kokemaani T on rukkailut vesiputkia,  trimmeröinyt mökin heinikkoja juhannusta varten ja laittanut ruokaa – pääasia että hän on antanut vaimonsa olla pöllämystynyt matkastaan. Niin tekee ihminen, joka ymmärtää kumppaninsa sielunelämää.

F

PS Dinnerikuvien takana: Frida by Visualaddict.

 

 

 

Hemmoteltuna matkaan

Mieheni ei todellakaan ole yllätysten järjestäjä tai lahjojen antaja, mutta hemmottelun taidon hän osaa.

Puhelimen herätys pärähti tänään aamuyöllä 2.30. Trubaduuri ponkaisi ylös ensin suukoteltuaan tokkuraista vaimoaan. Sitten hän keitti matkaan lähtijälle kahvit ja paahtoi leivät.  Minä sain keskittyä aamutoimiini ja varmistamaan että kaikki olennainen oli mukana. T piti seuraa aamiaisen ajan ja ihasteli kiharoitani. 

T kantoi matkalaukun autoon ja kiikutti rouvan linja-autoasemalle. Odotteli siellä kanssani kunnes bussi saapui.  Ja mikä parasta? T oli silminnähden onnellinen puolestani, että pääsen rakastamaani Roomaan. 

Minä lähdin rauhallisena ja onnellisena reissuun. Matkastressistä ei ollut tietoakaan.

F

Pyhä yksinkertaisuus!

Pikkuruinen mökkimme sijaitsee aivan meren rannassa. Se on rakennettu 60-luvulla, jolloin rantarakentaminen oli vielä sallittua. Tämä on meidän paratiisimme. Neliöitä saunallisessa hirsimökissä on 45 ja ranta-aitan 25 neliötä päälle. Viime kesänä saimme tontille vesiosuuskunnan myötä veden. Aivan käsittämätöntä luksusta. Niin kuin myös sähköt. 

Näistä kehitysaskeleista huolimatta mökkeilymme perustuu yksinkertaisiin juttuihin. Ruoka on keskiössä, mutta sen valmistaminen tehdään mahdollisimman simppelisti. Tämän päivän parhaita asioita ovat olleet: aurinko, aamukahvit laiturilla, lintujen tarkkailu, kukkakimppu luonnonkukista, savustettu kirjolohi, lasillinen kylmää rieslingiä,  päiväunet sivutouhuineen ranta-aitasssa ja illan kruunaa vielä sauna…

Vaikea kuvitella mitä muuta ihminen kaipaisi täydelliseen kesäpäivään?

F

     

 

Valintoja, valintoja

Edessä on koko upea kesä ja toivottavasti lukemattomia lämpimiä iltoja ja sopivasti lempeitä sadepäiviä. Yhteistä kesälomaa meillä on  kokonaiset viisi viikkoa juhannuksesta alkaen ja olemme sopineet viettävämme sen miltei kokonaan saaressa. Toivottavasti meitä tulee viihdyttämään joukko ystäviä ja sukulaisia ja ehkäpä joku teineistämmekin päättää sulostuttaa elämäämme vierailuillaan. Teimme viime vuonna kolme ulkomaan reissua, ja kesälläkin Itä-Suomen keikauksen ja tänä kesänä tuntui hyvältä ajatukselta valita oma kesämökki lomanviettopaikaksi.

Saareen ei juurikaan yllätysvieraita tule, mikä on välillä vähän harmi. Itse tykkään nimittäin siitä, että piipahdetaan toisten luona ilman kummempia kutsuja ja sopimista. Tapa on lähes tyystin kadonnut jopa täällä maalla ja turkulaiselle, introvertille Trubaduurille se on ihan vierasta toimintaa.  Olen muutaman kerran saanut puhuttua hänet ympäri tämmöiselle yllätyskyläilylle ja se on joka kerta hänelle yhtä vaikeaa.

Toisaalta saaristolaiselämän myötä voimme kivasti rytmittää kesälomaamme. Välillä hengailemme kahden ja välillä on  kiva saada kutsuvieraita mansikkapaikkaamme. Asioilla on puolensa ja puolensa.

Meidän elämämme on rytmittynyt yhteisten vuosien aikansa siten, että viikonloput ovat pyhitetty yhteiselolle ja parisuhteelle. Edelleen joku saattaa ehdottaa tapaamista kanssani viikonloppuisin, mutta jos tapaaminen ei koske meitä molempia, niin yleensä kieltäydyn kohteliaasti ja yritän saada sovittua toisen ajankohdan. Meillä on loma-aikoja lukuunottamatta vain viikonloput ja valitsen systemaattisesti aviomieheni seuran. Ja vastaavasti T valitsee minut. Se voi tuntua jostakusta jopa hassulta, mutta se on meidän valintamme. Olen jopa sitä mieltä, että se on yksi parisuhteemme salaisuuksista. Valitsemme viikonloppu toisensa perään toisemme seuralaiseksemme. Se tuntuu hyvältä.

Odotan jo malttamattomana tulevaa perjantaita, jolloin T saapuu Turusta ja lähdemme viikonlopuksi saareen. Maanantaiaamulla nousen lentokoneeseen ja matkaan Roomaan, mutta tulen takaisin jo perjantaina. Viikonloppuna olemme taas yhdessä.

 

F

IMG_5422

 

Kesän aloitus

Ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti ja säät suorastaan suosivat meitä.  Juhlaväki istuskeli pitkään meidän hipahtavalla lounge-alueellamme ulkosalla ja puheensorina ei meinannut katketa edes T:n laulujen ajaksi. Ylioppilas nautti päivästään ja me muut hänen mukanaan. Yksi etappi nuoren miehen matkalla on takana ja on jännittävää seurata mihin kaikkialle hänen retkensä jatkuvat – todennäköisesti syksyllä ainakin Irlantiin.

Meille kesäkuun alku on aina eloa vähän eri sfääreissä. Trubaduuri jatkaa töitään juhannukseen saakka ja minun työni päättyvät koulujen myötä, paitsi että tänä vuonna teen työreissun Roomaan vielä ennen kesäkuun puoliväliä. Työmatkan sisältö kuitenkin poikkeaa sen verran isosti omasta opetustyöstä, ja koska kohteena on Rooma, niin lähinnä hihkun onnesta. Työryhmämme yöpyy Trasteveressä ja kipuaa päivittäin Gionicolo-kukkulan laelle Villa Lanteen. Luvassa on kuvaamista, kirjoittamista, materiaalien suunnittelua ja hankkeen eteenpäin viemistä. Ja kun kerran Italiassa ollaan – ”La dolce vita” on aina läsnä.

Toisaalta ihana elämä on myös täällä Satakunnan sydämessä. Kurkistelen päivittäin kaikkea mitä pihalla tapahtuu: kielot ovat aloittaneet kukinnan, samoin alppiruusut. Rastas on tehnyt halkopinon päälle pesän ja kaikkialla on ihan huikean vihreää. Kaadan itselleni lasin kylmää valkoviiniä, luen sanan sieltä, toisen täältä, mietin pakkaamista ja etenen asioissa kaikin puolin hitaasti. Eilinen sadepäivä meni yöpaidassa. Kesä on totisesti täällä!

 

F